sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Toisenlainen totuus syrjäytymisestä


Helsingin Diakonissalaitos selvitti 16-29 –vuotiaiden syrjäytyneiden nuorten ajatuksia ja kokemuksia.

Uusi Suomi: Nämä nuoret Suomi kadotti: ”Vähän toisenlainen kokemus peruskoulusta kuin Pisa-tutkimuksissa”

– Tosi moni nuori on kokenut olleensa hyvinkin kiusattu koulussa.

Lähes 40 prosenttia tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei ole saanut apua joutuessaan koulukiusatuksi. Noin 30 prosenttia oli ”osin sitä mieltä”, ettei ole saanut apua.

– Suuri osa nuoristamme oli sitä mieltä, että kiusaamiseen ja oppimisvaikeuksiin ei ole koulussa saatu apua ainakaan tarvittavassa mittakaavassa, Alanen kertoo.

Alasen mukaan vahva stereotypia, jonka mukaan syrjäytyneet nuoret ovat päihdeongelmaisia, ei pidä paikkansa ”läheskään aina”.

– Meidän palveluiden piirissä on tosi paljon sellaisia nuoria, jotka eivät käytä päihteitä juuri lainkaan. Tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö päihteet olisi osa tätä ongelmaa, mutta se stereotypia kannattaa rikkoa, Alanen sanoo.

Tutkimus paljastaa karun todellisuuden. Kouluväkivallan uhrit syrjäytyvät.

– Suurin osa näistä nuorista on käynyt läpi hyvin massiivisen palvelukaaren. Moni on saanut apua 150-200 eri ihmiseltä ilman, että mitään merkittävää muutosta on tapahtunut, Alanen sanoo.

Luvut ammattiauttajien määrästä saattavat aluksi tuntua liioitelluilta. Eivät ne ole. Minun kohdallani luku on mahdollisesti paljon suurempi. ”Saanut apua” on liioittelua. Pitäisi sanoa, että moni on ollut tekemisissä 150-200 eri ihmisen kanssa. Tai on pompoteltu 150-200 eri ihmiselle. Tai on joutunut 150-200 eri ihmisen kyykyttämäksi. Oikeasti hyödyllistä apua en saanut kuin muutamalta ammattiauttajalta, eikä sekään tuonut merkittävää muutosta elämääni. Kalliit tukitoimet eivät auta myöhemmällä iällä, kun elämä revitään riekaleiksi jo lapsuudessa.

Yhteiskunta joutuu maksamaan kovan hinnan syrjäytymisestä.

Väärin.

Syrjäytyminen on tragedia vain yksilölle itselleen ja hänen läheisilleen.

Yhteiskunnan hyvinvoivaa enemmistöä ja poliittista eliittiä asia ei voisi vähempää kiinnostaa, paitsi juhlapuheissa. Kuinka moni ”syrjäytyneistä huolestunut” tosiasiassa vain pönkittää omaa egoaan huolestuneisuudellaan, ilman aikomustakaan toimia syrjäytyneiden hyväksi ? Syrjäytymisen hinta ei ole tarpeeksi kova yhteiskunnalle, eikä muutosta kannata odottaa, jos me vain kärsimme hiljaa, näkymättömissä. Muutos tapahtuu, kun poliittinen eliitti tuntee syrjäytymisen hinnan omissa nahoissaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

"Lähes 40 prosenttia tutkimukseen vastanneista ilmoitti, ettei ole saanut apua joutuessaan koulukiusatuksi." En muista yhtään tilannetta, jossa joku olisi puuttunut kiusaamiseen (uhrina minä). Minua nimiteltiin ja haukuttiin luokassa opettajan kuullen suureen ääneen. Opettaja hymyili. Joku varmaan selittelisi, että opettaja luuli varmaan tilannetta leikiksi, mutta tuskani oli silminnähtävä.