perjantai 12. syyskuuta 2014

Psykiatria kaaoksessa


Psykiatrisen hoidon tila ahdistaa mielenterveyskuntoutujia Turussa

Turun Mielenterveysyhdistyksen mukaan juuri pysyvän lääkärisuhteen puute on suurin varsinaista hoitoa koskeva ongelma. Jarmo Pulli itse on tilanteessa, jossa hänen lääkärinsä on jälleen vaihtumassa. Hän laskee, että kyseessä on kolmastoista tai neljästoista kerta kolmen vuoden sisällä.

– Tilalle tulee uusi lääkäri, jolle saa ajan sitten, jos joskus saa.

Turun kaupungin psykiatria on kaaoksessa. Ylilääkärin kommentti tilanteesta kummastuttaa: ”Jotkin katkerat kommentit liittyvät käsittääkseni lähinnä yksittäistapauksiin. On ikävää, että koko toiminta on joidenkin silmissä leimautunut näiden tapausten kautta. Kokonaisuutena tämä toiminta on ihan normaalilla tasolla, Heikkilä kertoo.” Niin, onko heitteillejättö normaali taso ? Kyseessä ei ole vain muutama yksittäistapaus. Samankaltaisia tarinoita kuulee jatkuvasti muilta turkulaisilta mielenterveyspalvelujen käyttäjiltä. Eikä siinä vielä kaikki, niinkuin ostoskanavalla sanotaan. Lääkärien joukkoon mahtuu sekä ammattitaidottomia pölvästejä, että huonosti suomea osaavia ulkomaalaisia, jotka eivät ymmärrä potilaiden puhetta.

”Itsemurhayrityksiä ei oteta vakavasti” – turkulaisnaista pompoteltiin vuosikymmen tehottomissa hoidoissa

– Psykiatrini sanoi, että nykyinen diagnoosi olisi ollut oikea jo vuonna 2007, mutta silloin ehdottomasti kiellettiin, että minulla voisi olla kaksisuuntainen mielialahäiriö. Keskimäärin oikeaa diagnoosia saa odottaa 8 vuotta. Kymmenen vuoden aikana olen syönyt ainakin 33 eri lääkettä. Myös sellaisia, jotka eivät todellakaan sovi sairauteeni.

Lindros uskoo, että oikean diagnoosin ja hoidon saaminen kesti, koska hoitojaksot olivat lyhyitä. Lääkärit ja hoitopaikat vaihtuivat. Terapiaa sai vaatimalla vaatia. Kesti pitkään, että joku otti potilaan vakavasti.

– Itsemurhayritys ei takaa hoitoa. Päivystävälle psykiatrille ei riitä se, että sanoo haluavansa tappaa itsensä tai yrittää sitä. Pitää vielä kyetä perustelemaan, miksi juuri minä tarvitsen hoitoa. Suurin osa yksinäisistä potilaista jää ilman hoitoa, koska ei kykene vaatimaan sitä.

Lindros kertoo taistelustaan fyysisen sairauden kanssa:

– Lääkäri sanoi, että kipuni ovat heijastuksia ahdistuksestani. Minut siirrettiin Tyksin psykiatriselle osastolle, missä kipulääkkeeni lopetettiin, koska käypähoitosuosituksen mukaan epävakaasta persoonallisuudesta kärsivälle ei saa antaa opiaatteja. Siirron tarkoitus oli opettaa minut elämään kipujen kanssa.

Endometrioosin aiheuttamien kipujen hoitaminen jäi toiselle sijalle mielenterveysongelmien vuoksi, vaikka Lindrosia oli hoidettu aiemmin endometrioosin vuoksi. Seuraavana vuonna hän meni sairauden vuoksi leikkaukseen.

- -

– Psyykkisesti sairas ihminen leimataan niin, että kaikki muutkin sairaudet johtuvat hänen mielestään.

* * * * *

Mainitsin keväällä aivan uskomattomasta tapahtumasta. Koko naissukupuolta syvästi halveksinut Hardcore-ATM Nynny Nyhverö löysi tyty-yden. Puoli vuotta on kulunut ja parisuhde voi hyvin. Psykiatrini sanoi, että parisuhteen tuoma muutos näkyy minussa. Viha on selvästi laantunut.

Feministit, haistakaa paska ! Naisettomuuteen kuolee. Päinvastaisista väitteistä huolimatta, suhde Naisen kanssa tekee hyvää vihaiselle miehelle.

Aloitin loppukesästä säännölliset käynnit EMDR-terapiassa. Terapian mahdollisti Turun kaupungin psykiatrian myönteinen ostopalvelupäätös, jonka allekirjoittajana on ylilääkäri Heikkilä. Kiitos siitä. Terapian mahdollisia tuloksia saadaan odottaa. Jos tuloksia edes tulee. Suhtaudun hoitoon skeptisesti. Jotain hoidossa silti tapahtuu. Terapiaistunnon jälkeen olen henkisesti ja fyysisesti aivan loppu, ja väsymys tuntuu vielä seuraavana päivänä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse olen ihan yksityiselläkin puolella päässyt kokeilemaan psykiatrien kanssa toimimisen riemuja. Ensimmäinen lääkärini oli ihan mukava ja hänen kanssaan pääsimme tavallisesti johonkin yhteisymmärrykseen siitä mitä tehdään ja miksi. No ei mikään kiva ikuisesti kestä ja lääkäriä piti vaihtaa...tämä uusi sitten on ilmeisesti niin paljon ammattilaisempi että 45 minuutissa tutustui ja diagnosoi paremmin, kaksisuuntaisepäilyt poistuivat ja ongelmani kuulemma johtuu kesken jääneestä aikuistumisprosessista ja nyt sitten pitäisi mennä puimaan tätä prosessia jonkun ammattilaisen kanssa. Herraisä mitä paskaa, se että sopivaa lääkettä ei edellisen lääkärin kanssa löytynyt johtuu Herra Psykiatrin mielestä siitä että minulla ei mitään elimellistä ongelmaa ole. Sinnikkäästi olen siis 15 vuotta leikkinyt kaksisuuntaista vaan siksi että teini-iässä sattui jotain traagista...ja kaikki tämä on Herra Psykiatrille selvää 45min käynnin jälkeen vaikka edellisen lääkärin kanssa meni monta kuukautta ihan vaan siihen että hän perehtyi historiaani ja oireisiini...

Anonyymi kirjoitti...

Jälleen asiatekstiä, kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

En haluaisi olla ilonpilaaja, mutta vaikuttaa aika vahvasti siltä, että tämä kyseinen nainen on nuorempana ollut niiden parempien miesten kanssa ja nyt vasta kun se haluaa vakavan suhteen, niin sinä kelpaat. Jos se oikeasti tykkää sinusta, niin olisit kelvannut sillen vähän aikaisemmin kuin 38 vuotiaana.

Anonyymi kirjoitti...

Mutta-lauseet ovat usein ongelmallisia; niissä ihmiset tuppaavat tekemään juuri sen, minkä ensin ovat kieltäneet. Eivät kaikki toisilleen sopivat ihmiset edes löydä toisiaan ihan nuorina. Ymmärtäisin hieman paremmin, jos Nynny olisi vaikka viisikymppinen. Vaikeita asioita kokeneista naisista kaikki eivät edes ole parisuhdemarkkinoilla alusta alkaen. Opetellaan olemaan iloisia toisten puolesta!

Anonyymi kirjoitti...

Ottaen huomioon Nynnyn yleisen asenteen naisia kohtaan niin en nyt ihan hirveästi huutelisi siitä että tämä on nyt vaan ottaja-antaja tyyppinen poskitango. Ei ole vaikuttanut siltä että hän kenen tahansa matkaan olisi ollut lähdössä.

En tiedä suhteesta mitään muuta kuin että sellainen on, mutta kyökkipsykologinen arvaukseni on että jos he ovat toisensa pidempään tunteneet niin vasta Nynnyn viimeisen vuoden-puolentoista aikana tapahtunut jonkinlainen rauhoittuminen on ehkä voinut rohkaista lähestymään, vaikka kiinnostusta olisi ollut aiemminkin.

En myöskään noin yleisesti ymmärrä miksi nuorempana juostut suhteet tai niiden puute jotenkin vaikuttaisivat siihen kenen kanssa on soveliasta sitten asettua aloilleen?