keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Hoitotahdolla voi kieltäytyä psykiatrisesta hoidosta?


”Sinulla on Potilastiedon arkistoon tallennettu voimassa oleva hoitotahto.

Omakannassa tallentamasi tahdonilmaisu ei ole käytössä vielä kaikissa terveydenhuollon yksiköissä. Tulosta tahdonilmaisusi ja vie se terveydenhuoltoon. Käy vielä läpi hoitavan lääkärisi kanssa, mitä hoitotahtosi merkitsee hoitosi kannalta.

Hoitotahto

Määrään hoitotahtonani seuraavaa:
Minulle ei saa antaa psykiatrista hoitoa.
Minulle ei saa antaa psyykenlääkkeitä.
Minua ei saa pitää psykiatrisessa hoitopaikassa.

Ajankohta 23.3.2016 klo 0:54”

Onko totta, että hoitotahdolla voi kieltäytyä psykiatrisesta hoidosta? Tuskin, mutta kannattaa kokeilla. Viranomainen keksii kyllä keinon kiertää potilaan hoitotahto tulkitsemalla pykäliä oman päämääränsä hyväksi.

STM:n, THL:n ja Kelan ylläpitämässä Omakanta-palvelussa voi hoitotahdon tekemisen lisäksi katsoa sähköisiä reseptejä, lukea terveystietoja esimerkiksi lääkärikäynneistä, antaa suostumuksia ja rajoituksia tietojen käyttöön, sekä antaa suostumus tai kieltäytyminen elintenluovutukseen.

Pyysin saada haltuuni Kupittaan sairaalan A1-osastolla tehtyjä lausuntoja jo osastolla ollessani, mutta en saanut kuin yhden suppean lausunnon. Sairaalan henkilökunta yritti ehkä piilotella niitä minulta, mutta Omakannasta löytyi useita lausuntoja. Piilotelluista lausunnoista käy ilmi, että minua epäiltiin harhaluuloiseksi ja todellisuudentajuni arvioitiin alentuneeksi. Psykiatri oli määrännyt Serenasea ja Temestaa käytettäväksi tarvittaessa. Sekä bentsodiatsepiini Temesta että haloperidoli Serenase ovat vanhoja tuttuja nuoruuteni hulluilta vuosilta Kupittaalla. Haloperidolin ja muiden antipsykoottien haittavaikutukset ovat suorastaan kauhistuttavia.

Ja yllätys yllätys, A1-osaston lausunnot ovat olleet myös somaattisen puolen henkilöstön nähtävissä. En tiennyt tästä kun viimeksi kävin terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla. Havaitsin ilmapiirin muuttuneen. Minuun suhtauduttiin kuin... luulosairaaseen.

Psyykkisesti sairastuneiden ihmisten somaattisia sairauksia hoidetaan huonosti tai ei ollenkaan. Tunnen monia ihmisiä, jotka sairastavat mielenterveysongelmien lisäksi hankalia somaattisia sairauksia. He kaikki ovat sanoneet, että fyysiset oireet laitetaan usein mielenterveysongelmien syyksi. Fyysisiä ja neurologisia sairauksia ei suostuta usein edes tutkimaan. Kipupotilaiden tilanne tuntuu kaikkein toivottomimmalta. Tiedän erään tapauksen tältä talvelta, kun hirvittäviä kipuja valittanut nuorehko mielenterveyskuntoutuja lähetettiin kerta toisensa jälkeen kotiin. Sinnikkäiden lääkärissäkäyntien jälkeen viimein kohdalle osui kirurgi, joka oli suorittanut hätäleikkauksen. Leikkauksen jälkeen kävi ilmi, että henkilö olisi kuollut kotiinsa kolmessa päivässä ilman kirurgin väliintuloa.

Kävin Omakannassa rajoittamassa potilastietojeni luovuttamista. Kupittaalla tehdyt kirjaukset eivät enää näy muissa terveydenhoidon yksiköissä. Kupittaan sairaala on onnistunut tärvelemään elämääni useilla tavoilla. Nähtäväksi jää, että auttaako tietojen rajoittaminen vai kannanko hullun leimaa otsassani lopun ikääni.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

HIENOA ETTÄ KIRJOITAT NÄISTÄ ASIOISTA, MISTÄ EI MONI TIEDÄ.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kirjoitus!

Itseni kohdalla kävi niin että jouduin monta vuotta kestämään kovia kipuja jotka rajoittivat jo hyvin paljon liikkumistani. Niin kun ne kivuthan ovat tietenkin päässäni, sillä on mt-puolen taustaa.

Vihdoin viimein eräs uusi, ties kuinka mones tk-omalääkärini otti kipuni tosissaan. Lähetti reumatologille, koska ihopoliklinikallaki tutkituissa koepaloissa olivat vasta-aineet koholla. Niinhän siinä sitten kävi että reumatologi totesi melkein samalta istumalta minulla olevan reumaattisen autoimmuunisairauden ja lisäksi fibromyalgian. Eipä siis ihme että olin kipeä. Sain lääkityksen, joista toinen poisti ns. epämääräiset kivut. Olit tästä hyvin onnellinen...

Kunnes vatsani alkoi oireilemaan hyvin rajusti. Helvetilliset kivut, eikä apua juuri saa. Kahden viikon aikana olen käynyt lääkärissä akuuttikaynneillä ja päivystyksessä (vaikka ei olisi varaa) viisi kertaa. Ja mitään ei tehdä. Viimeksi sain kunnon kipupiikin, joka ei juurikaan auttanut, josta lääkäri hieman huolestui ja lähetti TT-kuvalle. Sieltäkään ei mitään löytynyt. Ei edes ummetusta, jota viimeksi päivystyksessä epäilivät ja lähettivät kotiin reseptien kera. Viimeisimmällä käynnilläni sain kahtaa eri lääkettä. Toinen on vahva kipulääke, jota annetaan leikkauksesta toipuville potilaille. Minäpä kerron erään asian. Kumpikaan ei auta paskan vertaa, joten olen edelleen tuskissani. Ja koska papereissani on mt-tausta, ei tutkita kunnolla koska kipujenhan on oltava päässäni, miten muuten voisin näin päättömiä kipuja keksiä, jotka eivät taltu edes piikistä morfiinia perseeseen.

Anteeksi vain avautumiseni, mutta jospa tässä yksi esimerkki lisää, miten meidän "hullujen" fyysisiä sairauksia hoidetaan.

Onnekseni oma rakkaani on ollut aivan korvaamattomana tukena. <3 Ilman häntä olisin varmasti jo aikaa sitten seonnut ja kadonnut koneiston rattaisiin ja vaipunut epätoivoon.

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä olet kurssien käymisestä, oletko itse käynyt mitään kursseja...?

Nynny Nyhverö kirjoitti...

”Mitä mieltä olet kurssien käymisestä, oletko itse käynyt mitään kursseja...?


Hyvä juttu, kunhan kyse on vapaaehtoisesta osallistumisesta ja kursseista on itselle hyötyä ja iloa. Olen osallistunut kymmenille kursseille, enimmäkseen harrastuksiini liittyen.

Anonyymi kirjoitti...

Ok.

Anonyymi kirjoitti...

Kesälomat alkamassa, MONIEN tuska helpottamassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei ne ammattiauttajat ole mitään vihollisia. Potilaskertomuksiin kirjataan tasan se, mitä sinä olet siellä kertonut.