tiistai 6. helmikuuta 2018

Riittävä ja tehokas väkivalta lopettaa ahdistelun


Arvostan rohkeutta puhua asioista niinkuin ne ovat. Arvostan totuutta, vaikka sen puhumisesta voi joutua vihapuhepoliisin haaviin. Julkaisen kaksi Oikeus ja kohtuus -blogin rohkeaa tekstiä kokonaisuudessaan, korostan niistä oleellisia kohtia ja lopuksi kommentoin aiheesta ja aiheen vierestä.

Oikeus ja kohtuus: Väkivallalla eroon koulukiusaamisesta:

”Koulukiusaaminen voi pahimmillaan olla fyysistä pahoinpitelyä ja raskasta henkistä alistamista joka aiheuttaa pysyviä ja elinikäisiä traumoja kiusatulle. Monet kärsivät lapsuuden tapahtumista koko aikuisen ikänsä. Järkyttävimmissä tapauksissa kiusaaminen on loppunut vasta kun kiusattu on tappanut itsensä.

Pahimmat kiusaajat ovat käytännössä lapsirikollisia. Nämä lapset ovat saaneet mallinsa monesti omilta alkoholisoituneilta tai muuten häiriintyneiltä vanhemmiltaan, hyväksikäytön tai muun kaltoin kohtelun ja välinpitämättömyyden seurauksena. Oli se syy mikä tahansa, kiusaajan käytöstä ei koskaan voida perustella kiusatulle vastaavilla argumenteilla ja vaatia kiusattua kestämään tilanne kun koululla ja viranomaisilla ei vain ole keinoja jolla kiusaamisen saisi loppumaan.

Mikä on ratkaisu siinä vaiheessa kun vakavaa henkeen ja terveyteen kohdistuvaa kiusaamista ei saada kuriin koulun, opettajien, vanhempien tai viranomaisten yhteistyöllä?

Lapsi tulee kotia mustelmilla, pelästyneenä ja itkeneenä, päivä toisensa jälkeen. Vaatteet ovat rikki, kirjat ja silmälasit rikottu. Häntä hakataan, nimitellään, ja potkitaan koulumatkalla, välitunnilla ja jopa oppituntien aikana. Kiusaaminen jatkuu, arvosanat laskevat, itsetunto murenee. Kiusattu lapsi huomaa että aikuiset eivät pysty tekemään asialle mitään, kukaan ei pysty suojelemaan. Kiusaaja lupaa kerta toisensa jälkeen lopettaa, mutta kun opettajien silmä välttää, nyrkiniskuja ja tönimistä seuraa aina uudelleen.

Koululla ja viranomaisilla on rajalliset lain suomat keinot. Valitettavan usein näitä keinoja ei edes käytetä kustannusten ja keinojen käytön aiheuttaman byrokratian takia. Erittäin harvoin, jos koskaan, on kiusaaja erotettu koulusta tai siirretty toiseen kouluun. Käytännössä aina toimenpiteet kohdistuvat kiusattuun. On tapauksia jossa kiusattu ei saa mennä välitunnille koska kiusaaja on ulkona, vaikka tilanteen pitäisi olla täysin päinvastoin.

Koulussa voimavaroja keskitetään liiaksi kiusaajan tukemiseen ja hänen toimintansa syiden kartoittamiseen. Jokainen ymmärtää että kiusaamistilanteen ratkaisemiseen saattaa kulua aikaa kuukausia tai jopa vuosia yritettäessä keskustella vanhempien kanssa, järjestetään palavereja, annetaan jälki-istuntoa, käsitellään asioita komiteoissa, oppilashuoltoryhmissä, opetusvirastossa, viranomaisten jopa poliisien toimesta. On kuitenkin täysin kestämätöntä, että koko tämän pitkän prosessin ajan kiusaaminen jatkuu ja sen annetaan jatkua. Kiusaaminen on viimekädessä lopetettava keinolla millä tahansa! Vasta sen jälkeen voidaan etsiä ratkaisuja syihin jotka ongelman aiheuttavat.

On vaikea kuvitella miten aikuinen reagoisi jos häntä pahoinpideltäisiin jatkuvasti työpaikalla, päivä toisensa jälkeen ilman että kukaan pystyisi sitä lopettamaan? Miten voidaan edes ajatella että syyttömän pienen lapsen pitäisi sietää väkivaltaa koulussa kun yhdenkään aikuisen ei sitä tarvitse sietää samaa työpaikallaan?

Vanhaan aikaan kuriton lapsi sai kunnon selkäsaunan käyttäydyttyään huonosti. Ei ollut mitenkään poikkeuksellista että pihapiirin muutkin aikuiset oikaisivat huonoja käytöstapoja riippumatta siitä kenen lapsi oli kyseessä. Nykypäivänä ajatuskin siitä että käytettäisiin voimatoimia kurittoman lapsen ruotuun saattamiseksi on monelle tämän vuosituhannen vanhemmalle kauhistus.

Totuus on kuitenkin, että kun kaikki kohtuulliset keinot siedettävässä ajassa on käytetty eikä lapsi lopeta muiden pahoinpitelyä hänen pitää maistaa omaa lääkettään.

Koulu ja viranomaiset eivät tietenkään voi asialle tehdä mitään, mutta varmasti kiusatun lähipiiristä löytyy isä, äiti, isoveli, kaveri tai sukulainen joka ottaa kiusaajat käsittelyyn ja antaa kunnon selkäsaunan. Väkivallan käytöllä on ominaisuus saada uhri pelkäämään . Koska se onnistuu kiusatun kohdalla, se toimii myös kiusaajan kohdalla.

Tulee mieleen väkisinkin tapauksia monien vuosikymmenien takaa jossa koulun ”pahapoika” jatkuvasti kävi käsiksi toiseen oppilaaseen välituntisin ja koulumatkojen aikana. Kiusaajan vanhemmat eivät välittäneet kun heidän ”kiltti poikansahan” ei moiseen syyllistynyt ja opettajan antamat jälki-istunnot kaikuivat kuuroille korville. Kaksi viikkoa sitä tönimistä ja hakkaamista jaksoi katsoa, sen jälkeen kiusattu rohkaisi itsensä ja vetäisi koulumatkan päätteeksi kiusaajaa turpaan oikein kunnolla. Silmä turposi umpeen ja yksi hammas katkesi, mutta kiusaaminen loppui siihen, todistettavasti ja pysyvästi.

Toisessa tapauksessa samaiselta vuosikymmeneltä nuorta naapurin tyttö kiusattiin, koulukirjat levitettiin mutaan, hiuksia leikattiin saksilla, houriteltiin ja tönittiin. Tämäkin kiusaaminen loppui siinä vaiheessa, kun perheen isoveli otti kiusaajan käsittelyyn, katkoi yhden sormen ja sanoi tulevansa katkomaan seuraavankin jos pikkusiskoa ei jätetä rauhaan. Tyttö sai käydä rauhassa koulunsa loppuun.

On aika herätä todellisuuteen!

Ihminen on eläinlajina brutaali. On turha yrittää esittää sivistynyttä jos yhteiskunnassa toisen väkivaltainen kiusaaminen on mahdollista uhrin itsemurhaan asti vain sen takia että kiusaajan oikeudet ja järjenvastaiset humaanit periaatteet estävät riittävät toimenpiteet. On myös täysin naurettavaa paeta keinotekoisen sivistyneisyyden verhon taakse kommentoimaan kovaan ääneen kuinka väkivallan käyttö ei ole koskaan ratkaisu mihinkään.

Väkivalta ratkaisuna on monesti se viimeinen mutta myös ainoa malli joka oikeasti ja viime kädessä toimii.

oikeusjakohtuus.blogspot.com”

Oikeus ja kohtuus: Q&A – Häiriköintiä:

”"Osaisitko neuvoa mitä tehdä? Pienellä paikkakunnalla taloyhtiössämme asuu neljähenkinen perhe jonka täysi-ikäinen poika ahdistelee alaikäistä tytärtämme sanallisesti. Heittelee törkeitä seksuaalissävytteisiä kommentteja tyttäremme ulkonäöstä, vaatteista ja tekee suoria seksihdotuksia. Pojan vanhemmat vetoavat siihen että poika on kuulema sairas henkisesti, mutta ei saa mistään mitään apua. Poliisi taas kysyy aina onko jotain konkreettista tapahtunut, heille ei riitä suullinen häirintä. Rikosilmoitus on tehty, poliisi soitti perheelle, ei vaikutusta. Rikosilmoitus ei johtanut mihinkään. Poliisilla on parempaakin tekemistä. Pojan puhutelu ei auta mitään ja vanhemmat eivät ota vastuuta. Häirintä kuitenkin jatkuu, on jatkunut jo toista vuotta. Viimeisin poliisin kommentti oli että meidän pitäisi ehkä muuttaa pois. Mitä tässä oikein voi tehdä?"

Näyttää siltä että kaikki lailliset toimenpiteet asian ratkaisemiseksi on tehty. Siinä vaiheessa kun viranomaiset eivät tee enää asialle mitään olette pisteessä jossa ainoa ratkaisu löytyy teidän omista menettelytavoista.

Ei ole pitkä aika taaksepäin kun poliisi on julkisesti kommentoinut, että iso osa "pienemmistä" rikoksista jää tutkimatta, koska ei ole resursseja. Resursseja on käytettävä isompien ja yhteiskunnallisesti merkittävämpien rikosten ratkaisuun. Se mikä poliisin ja viranomaisten mielestä on "pienempi" ja "merkityksettömämpi" rikos voi uhrin kannalta olla merkittävä koko loppuelämään vaikuttava tapahtuma.

Ei ole yllättävää että poliisi kehottaa uhria muuttamaan pois. Tämä on tuttua jo koulukiusaamistapauksissa. Tämä osoittaa tyypillisen suomalaiseen yhteiskunnalliseen oikeusjärjestykseen pesiytyneen paiseen jossa rikokseen syyllistynyttä hyysätään jonkin hänen taustallaan olevan tapahtuman takia. Rikollista pitäisi siis ymmärtää sen takia, että hänellä on ollut vaikea lapsuus, hän on kokenut vakavia traumoja tai hän on sairas. Tällä asenteella uhrin pitäisikin suomalaisessa yhteiskunnassa vain kiltisti tyytyä omaan kohtaloonsa ja kärsiä, koska rikollisen taustassa on elementtejä jotka selittävät hänen käytöstään. Näitä elementtejä pitäisi siis ymmärtää.

[Ylläolevaan voisin lisätä: ”Rikokseen syyllistynyttä hyysätään jonkin hänen taustallaan olevan, todellisen tai oletetun/kuvitellun, tapahtuman takia.” Poliittisesti korrektin käsityksen mukaan rikollinen on aina ensisijaisesti olosuhteiden uhri, eikä väkivaltaisuus johdu milloinkaan yksilön omista piirteistä, kuten sadismista tai narsismista.]
Jokainen täysijärkinen tajuaa, että riippumatta taustoista, rikos on aina rikos eikä sen merkittävyyttä voi vähentää rikollisesta johtuvilla vaikutteilla. Sen takia onkin kornia että rikoksen voi lopettaa myös toisella rikoksella.
Väkivallan käyttö on erinomainen ratkaisukeino siinä vaiheessa kun kaikki muut järjelliset keinot on käytetty. Uhrin ei pidä tyytyä asemaansa vain sen takia että kukaan muu ei tee mitään. Koettu väkivalta ja sen uhka tehoaa 98% henkilöistä riippumatta siitä onko kohde rikollinen vai ei. Kun mikään muu ei muuta ihmisen toimintamallia, väkivalta muuttaa varmuudella.

Kun oikeutta ei saa muuten, se on itse otettava omiin käsiin. Uskomme vahvasti että tapauksessanne naapurin poikaan kohdistettu riittävä ja tehokas väkivalta saa hänet lopettamaan ahdistelun. Ratkaisun toteuttaminen kannattaa suunnitella huolella.

oikeusjakohtuus.blogspot.com

Lue myös: Väkivallalla eroon koulukiusaamisesta”

Että sellaista. Väkivalta on ratkaisu, on ollut läpi ihmiskunnan historian ja tulee aina olemaan. Totuus sattuu joskus niin helvetisti.

Kouluväkivallan lopettaminen ei välttämättä vaadi tekijään tai tekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa. Tämän blogin ohjesivun ohjeilla pitäisi selvitä ilman väkivaltaa, ja mikä parasta, täysin laillisesti. Ohjeita noudattamalla ensimmäisen tekstin tapaus olisi loppunut heti alkuunsa, mutta väkivallattomuus ei aina ole mahdollista. Ei silloin, kun laillinen yhteiskunta pettää ja hylkää heikoimmassa asemassa olevat jäsenensä.

Ensimmäisen tekstin kommentteja lukiessa huomaa, että lähes kaikki kommentoijat yhtyvät kirjoittajan näkemyksiin. Useat kommentoijat kertovat esimerkkejä omasta elämästään, kuinka väkivalta lopetti väkivallan, kertaheitolla. Olemme melko yksimielinen kansa siinä suhteessa, että antisosiaalista käytöstä ei yleisesti hyväksytä, vaikka rikollinen aines saakin vapaasti rellestää kenenkään siihen puuttumatta. Kansan syvä oikeudentunto on tukahdutettu, mutta tallessa, odottamassa toisenlaisia aikoja.

Ja sitten tulee hysteerinen kommentti, jossa vain itketään, kuinka väkivalta on aina väärin, ja ettei väkivalta ole ikinä ratkaisu yhtään mihinkään. Joku koettaa myös saivarrella ja väännellä itsestäänselviä asioita solmuun. Kun näiltä kommentoijilta kysytään, ja kysytään useita kertoja, että millä tavalla väkivalta sitten pitäisi lopettaa, ei vastausta kuulu. Sama itku jatkuu uudemmankin tekstin kommenttiosastolla. Jääkö ainoaksi vaihtoehdoksi uhrin poismuutto? Väkivallan tekijä kyllä löytää uusia uhreja. Tilalle muuttaa uusi perhe, jonka alaikäinen tytär joutuu seksuaaliterrorin kohteeksi. Ja taas, vuosien jälkeen tytär on rikottu ja perhe joutuu muuttamaan. Pitäisikö asuinalueet tyhjentää muista asukkaista, jotta näiden yksittäisten häiriköiden ”oikeudet” toteutuvat?

En tajua, en millään tajua näitä väkivallan kieltäjiä. Kouluaikoinani kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä. Siitä huolimatta jouduin läpikäymään yhdeksän vuoden väkivaltahelvetin, jossa kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä!

Väkivallan kieltäjä syyllistyy itse väkivaltaan. Lopulta on yhdentekevää, sitooko kieltäjä uhrin puolustuskyvyttömäksi kieltämällä uhria puolustamasta itseään, vai piteleekö hän uhria fyysisesti aloillaan muiden vetäessä uhria turpaan. Lopputulos on uhrin kannalta sama. Tuollaiset ihmiset täytyy pitää mahdollisimman kaukana väkivallan uhreista.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Jari Sinkkonen someraivon silmässä – Poikien puolustaminen tasa-arvolain vastaista


Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen puhuu nyt järkeä. Hän ottaa kantaa sukupuolten häivyttämiseen ja poikien asemaan. Seurauksena on someraivoa, mutta myös paljon kiitosta.

MTV: Jari Sinkkonen: Sukupuolineutraali kasvatus on älyvapaa ajatus mutta valmiita sukupuolimuotteja ei ole – "Pojalla pitäisi olla vapaus tanssia balettia sukupuolensa sisällä":

”Lastenpsykiatrian dosentti Jari Sinkkonen herätti viime viikolla keskustelua sosiaalisessa mediassa kommentoituaan sukupuolineutraalia kasvatusta.

Sinkkonen puolustaa mielipiteitään myös Peter Nymanin haastattelussa. Sinkkosen mielestä sukupuoli on niin tärkeä osa ihmistä, ettei sitä pidä vähätellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsia pitäisi laittaa valmiisiin muotteihin sukupuolen perusteella.

– Sukupuolen sisällä pitäisi olla vapaus pojan tanssia balettia ja soittaa viulua ilman, että häntä siitä kiusataan, Sinkkonen sanoo.

– Minäkään en ollut tyypillinen poika. Liikunnanopettaja antoi voimistelusta vitosen ja sain lumipesuja, kun soitin huilua.

Sinkkonen korostaa, että biologiset ja anatomiset erot ovat asioita, joita ei ihmisistä voida poistaa. Siksi niistä pitää voida myös puhua. Sinkkosen mielestä sukupuolen vähättely ei ole lapsen etu.

– Se ei lähde näistä pienistä ihmisistä, jotka sitä omaa tyttönä tai poikana olemistaan yrittävät rakentaa.

Hän ei usko sosiaalisen konstruktion teoriaan, jonka mukaan ihmisten käyttäytymisen erot johtuvat ympäristötekijöistä, eivätkä biologisista eroista sukupuolten välillä.

– Sosiaalisen konstruktion teoria jos joku on aikansa elänyt ja pitäisi kuopata kokonaan.

"Joistakin asioista ei ole sopivaa puhua"

Sinkkonen kertoo saaneensa feministisiltä tutkijoilta kielteistä palautetta jo lähes kolmekymmentä vuotta sitten, kun hänen esikoiskirjansa Pienistä pojista kunnon miehiä julkaistiin. Sikäli hän ei ollut yllättynyt viime viikolla Vantaan Sanomissa esittämiensä mielipiteiden aiheuttamasta kommenttivyörystä. Kommentteja on tullut puolesta ja vastaan.

[Näin Sinkkonen tarkalleen sanoo Nymanin haastettelussa: ...Tämä oli kyllä tiedossani. Se sanottiin mulle melkein 30 vuotta sitten, kun esikoiskirjani Pienistä pojista kunnon miehiä ilmestyi, niin silloin feministitutkijaa haastateltiin ja hän sanoi että nämä näkemykset, poikia koskevat, ovat tasa-arvolain vastaisia. Siis meillä on tasa-arvolaki, jonka tarkoitus on nostaa tyttöjen ja naisten asemaa ja pojista puhuminen on sen lain vastaista, siis melkein 30 vuotta sitten. Ja nyt me ollaan jotenkin samantapaisessa tilanteessa...]

Hän toivoo, että Suomen keskusteluilmapiiri olisi avoimempi.

– Meillä Suomessa on tietyllä tavalla tällainen ei-uskonnollinen hurskaus, että joistakin asioista ei ole sopivaa puhua. Tai jos puhuu, niin sitten on konservatiivi, joka haahuilee jotain mennyttä aikaa.

Kysyttäessä suomalaisen kasvatuksen ongelmista Sinkkonen kertoo olevansa erityisen huolestunut perheistä, joissa mennään liikaa lasten ehdoilla eikä osata laittaa lapsille rajoja.

– Ei osata sanoa ei ja olla turvallisia vanhempia, jotka päättävät silloin, kun lapsesta ei siihen ole.”

Ilta-Sanomat: Jari Sinkkonen ei ymmärrä, miksi lasta ei saisi sanoa tytöksi tai pojaksi: ”Nämä asiat eivät lähde lapsesta”

Kasvatustieteen tohtori Jukka Kujalan mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa: Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan:

”Suomen juhlavuotena keskustelu tasa-arvosta sivuuttaa täysin poikien negatiivisuuspolun ääripäät. Suomi 100 on hiljaa poikien koulueriarvoisuudesta.

Puoli vuosisataa yhdenvertaista koulua alkaa olla riittävä matka uudistaa perusteellisesti mitä tahansa instituutiota. Monista onnistumisista huolimatta peruskoulu on syvästi epäonnistunut sukupuoliin kohdentuvassa yhdenvertaisessa tehtävässään.

Onnistunut yhdenvertaisuus näkyy myös mittareissa. Suomalaisuuden ihanne yhdenvertaisuudesta on peruskoulun kautta saamassa yhden syvimmistä ongelmistaan. Aavistan peruskoulun olevan aikajanansa loppupäässä, mikäli ihanteena edelleen on kaikkien yhteinen yhteiskunta.” 

maanantai 27. marraskuuta 2017

Kouluturvaa-lehden puhelinmyynnistä satoja valituksia


Ylioppilaslehti tutki Koulurauhaa-lehden toimia jokunen vuosi sitten ja Vantaan Sanomat jatkoi selvittelyjä viime vuonna.

Nyt kouluväkivallan vastaista työtä tahraa lähes samanlaisella liikeidealla toimiva Kouluturvaa-lehti.

Savon Sanomat: Koulukiusatut syöttinä: Muistisairaillekin markkinoitu lehti tullut tilaamatta laskun kera:

”– Kuluttajaneuvontaan on tullut Kouluturvaa-lehdestä yli 400 valitusta kesäkuusta 2013 alkaen, kertoo Kuluttajaviraston lakimies Serina Kavonius.

– Lehteä on toimitettu ihmisille tilaamatta eikä puhelunauhoja ei ole luovutettu tarkistettavaksi, Kavonius luettelee valituksia.

– Markkinointia on myös kohdennettu vanhuksiin, jotka eivät ole välttämättä oikeustoimikelpoisia, muistisairaita ja palvelutaloissa asuvia.”

Turun Sanomat: Kuluttaja-asiamiehelle runsaasti kyselyjä Kouluturvaa-lehden puhelinmyynnistä:

”Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV)kertoo, että kuluttaja-asiamiehen ja kuluttajaneuvonnan saamien satojen ilmoitusten mukaan Suomen KT Kustannus on markkinoinut puhelimessa harhaanjohtavasti Kouluturvaa-lehteä ja lähettänyt lehteä kuluttajille, jotka eivät ole mielestään sellaista sopimusta tehneet.

Yritys ei ole sitoutunut kuluttaja-asiamiehen vaatimuksista huolimatta korjaamaan markkinointiaan.

Suomen KT Kustannus on lähettänyt Kouluturvaa-lehteä kuluttajille ilman tilausta. Osa kuluttajista on puolestaan ollut siinä käsityksessä, että on tilannut vain yhden lehden tai ilmaisen näytenumeron, mutta onkin saanut laskun pidemmästä tilausjaksosta. KKV kertoo tiedotteessa, että kuluttajien yhteydenottojen mukaan vaikuttaa myös siltä, että puhelinmyyjät ovat painostaneet iäkkäitä henkilöitä tilaamaan lehden, vaikka nämä eivät ole ymmärtäneet, mitä ovat tilaamassa.

Yritys on vedonnut siihen, että puhelinkeskustelusta tallennetulla nauhoitteella kuluttaja ilmoittaa tilaavansa lehden. Ilmoitusten perusteella kaikille kuluttajille ei kuitenkaan ole annettu mahdollisuutta kuunnella nauhoitetta. Yritykseen on myös ollut vaikea saada yhteyttä.

Kuluttaja-asiamiehellä ei ole toimivaltuuksia suoraan kieltää yritysten toimintaa, vaan lainvastainen toiminta pitää yrittää saada ensin loppumaan neuvottelemalla. Kuluttaja-asiamies on jo maaliskuussa ja kesäkuussa 2017 edellyttänyt Suomen KT Kustannusta korjaamaan markkinointiaan. Yritys ei kuitenkaan ole muuttanut toimintaansa, vaan sitä koskevien ilmoitusten määrä on kasvanut entisestään. Kuluttaja-asiamies jatkaa asian käsittelyä yrityksen kanssa.

Kuluttajien, jotka eivät ole mielestään tehneet KT Kustannuksen lähettämän laskun mukaista tilausta, on syytä reklamoida Suomen KT Kustannukselle ja jättää kiistanalainen lasku maksamatta.”

Sen sijaan, että Kouluturvaa-lehti korvaisi aiheuttamansa vahingot, pyytäisi anteeksi vääryyttä kokeneilta asiakkailta ja korjaisi markkinoinnin epäkohdat, he vain puolustelevat toimintaansa.

Jokainen kohu vie uskottavuutta kouluväkivallan vastaisesta työstä.

Kouluväkivallan vastustaminen houkuttelee monenlaista hyödyntavoittelijaa apajille. Vastustelua kaiketi pidetään niin helppona ja nopeana keinona pönkittää hyväntekijä-imagoaan, että vastusteluksi riittää pari latteaa sanaa ja vähän myötätuntoa päälle. Esimerkiksi voi ottaa julkkikset, joita ei kiusattu koulussa, ja heidän ulostulonsa liittyen asiaan, josta he eivät tiedä oikeastaan mitään. Ihmiset eivät kuitenkaan tajua, kuinka vihaisia yksilöitä kouluväkivallan uhrien joukosta löytyy. En pidä ollenkaan mahdottomana, että joku yksinäinen susi raivostuisi kärsimystensä hyödyntämisestä niin paljon, että kävisi hiljentämässä hyödyntavoittelijan lopullisesti.

tiistai 14. marraskuuta 2017

THL:n Kouluterveyskysely 2017 - Väkivalta vähenee?


Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut uusimman Kouluterveyskyselyn tuloksia.

Taulukko 1: Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa 2017


Taulukko 2: Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa 2017, luokat 4-5


Julkisuudessa esitetään usein väite, että peruskoulussa kouluväkivallan uhreja on alle 10 prosenttia oppilaista. Luku kertoo vähintään kerran viikossa uhriksi joutuneiden määrästä. Uhrien kokonaismäärä on huomattavasti suurempi.

Taulukko 3: Ei ole kiusattu koulussa lainkaan lukukauden aikana 2006 - 2017


Kouluväkivallan uhreja on noin 25 prosenttia eli neljännes peruskoulun oppilaista.

KiVa Koulun luvut eroavat Kouluterveyskyselyn luvuista. KiVa Koulun tuloksista kirjoitettiin edesmenneessä Peruskoulupesula-blogissa pari vuotta sitten. Blogisti arvioi, että kouluväkivallan vastaisessa työssä on saavutettu paljon:

”Mutta on turha sanoa, etteivät nykyiset järjestelmät "toimi". Ne eivät ole poistaneet kaikkea kiusaamista, mutta olemme menneet eteenpäin. Olemme saavuttaneet jo paljon. Emme kaikkea, emme ehkä edes tarpeeksi - mutta siitä huolimatta paljon.”

Näkemykseni on päinvastainen. Nykyiset järjestelmät ovat epäonnistuneet väkivallan kitkemisessä lähes täysin.

Taulukko 4: Koulukiusattuna vähintään kerran viikossa 2006 - 2017


Tilaston mukaan kouluväkivalta peruskoulussa vähenee. Kymmenessä vuodessa laskua on ollut noin kaksi prosenttiyksikköä, kun katsotaan vähintään kerran viikossa uhriksi joutuneiden tilastoa.

Kentältä tulevan viestin mukaan väkivalta ei vähene, ja KiVa Koulua pidetään hyödyttömänä. Mitä tilaston takana on? Arvioni on, että lievät tapaukset ovat vähentyneet. Toimenpideohjelmat toimivat, kun ohjelmaa toteuttaa empatiakykyinen ja motivoitunut kasvatusalan ammattilainen, ja kiusaaminen johtuu inhimillisemmistä syistä kuten ymmärtämättömyydestä.

Kouluväkivallan yleisyyteen liittyy lohduton seikka. Mielenterveyden keskusliitto järjesti joitain vuosia sitten yleisöluennon, jossa KiVa Koulun työryhmään kuuluva psykologi kertoi KiVa Koulun tutkimustuloksista. Mikäli oikein muistan, niin KiVan tutkimusten mukaan ylemmille luokille mentäessä väkivallan uhrien lukumäärä vähenee, mutta väkivallan tekijöiden ei. Psykologin mukaan pienempään joukkoon uhreja kohdistuu suurempi määrä väkivaltaa useamman tekijän toimesta. Osalle oppilaista koulu on siis todellista väkivaltahelvettiä, joka vain pahenee katkeraa loppua kohden.

* * * * *

Samaan aikaan, kun feministit huutavat veristä murhaa #metoo -kampanjallaan, Ylen A-studio sai käsiinsä Kouluterveyskyselyn piiloteltuja tuloksia. Miesten tasa-arvo ry ottaa kantaa tasa-arvovaltuutetun esittämään kritiikkiin tuloksista, joiden mukaan pojat kokevat jopa neljä kertaa tyttöjä enemmän kouluhenkilökunnan tekemää seksuaalista häirintää.

torstai 2. marraskuuta 2017

Feministit terrorisoivat pojat jo lapsina


HS: ”Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon”:

””Valkoisella heteromiehellä ei ole oikeutta olemassaoloon. Olen aivan helvetin vihainen valkoisille heteromiehille, ja minulla on siihen oikeus.”

Mutta eikö ole vähän epäreilua käyttää termiä valkoinen heteromies ja tällä tavalla kielellisin keinoin yleistää kritiikki kohdistumaan kaikkiin valkoisiin heteromiehiin?

Suuri osa heistä – tai meistä – lienee kuitenkin suvaitsevaisia ihmisiä, joilla ei ole esimerkiksi Hyvöstä vastaan yhtään mitään. Ei kai meidän tarvitse tuntea syyllisyyttä vain siksi, että olemme syntyneet tällaisiksi?

”Totta helvetissä täytyy.””

Raivostuin suunnattomasti luettuani elokuvaohjaajan hyökkäyksestä itseäni ja kaltaisiani vastaan. Eikö minulla ole oikeutta olla olemassa? Kaiken kärsimäni jälkeen, täytyykö minun vielä tuntea syyllisyyttä jostain, johon en ole edes syyllinen? Tunne vaihtui pian sääliksi. Voi ihmisparkaa. Hän on kärsinyt, ja oireilee nyt ilmentämällä vihaa ja raivoa, aivan kuten minäkin.

* * * * *

Turun Sanomien uutispäällikkö lanseeraa uuden käsitteen: milsu eli Militantti suvaitsevaisuus.

* * * * *

Filosofian tohtori Jukka Sakari Hankamäki: Helsingin Sanomien kultaiset kuohijat vaarallistavat seksin:

”Itsellisten naisten nikseillä kasvatetaan persoonallisuushäiriöisiä poikia, joiden seksuaalisuus tuhotaan ja nujerretaan jo lapsuudessa. Niin tuotetaan miehiä, jotka eivät varmasti harjoita ”seksuaalista häirintää”, sillä telaketjufeministien panssarivaunun alle jääneinä he ovat itse pysyvästi traumatisoituneita ja seksuaalisesti häiriintyneitä.”

On olemassa tie ulos. Se on MGTOW.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Valopilkun tapaaminen Tampereella 11.11.2017


Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkku tiedottaa:

”Tervetuloa valtakunnalliseen vapaaehtoisten tapaamiseen Tampereelle 11.11.2017 klo 10-14. Tapaaminen on avoin kaikille vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille sekä toiminnassa jo mukana oleville. Ilmoittauduthan pian Tinalle, Katrille tai valopilkkuja@harjulan.fi

Voin kai Valopilkun puolesta sanoa, että tapaamiseen voi tulla, jos edes aihe ja samanhenkisten ihmisten tapaaminen kiinnostaa.

Tapaamiset ovat olleet minulle samalla epävirallisia blogitapaamisia, koska joukosta löytyy aina blogin lukijoita.

Näiden ihmisten kohtaaminen saa minut muistamaan yhden tärkeän asian: Hyviä ihmisiä on vielä olemassa.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Tutkimukset psykoterapioista samaa luokkaa masennuslääketutkimusten kanssa


Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin ja Turun kaupungin psykiatrian fuusio muuttaa psykoterapian myöntämisperusteita. Moni turkulainen mielenterveyskuntoutuja joutuu tilanteeseen, ettei pitkäkestoista terapiaa tulla enää myöntämään.

Turun Sanomissa on viime aikoina julkaistu useita psykiatriaa käsitteleviä kirjoituksia. Niistä avautuu näkymä psykiatrian nykytilaan ja samalla selviää, miksi pitkiä psykoterapioita ajetaan alas. Resurssipula ei ole ainoa syy. Masennuslääkkeiden tehosta ja lääketutkimusten laadusta on puhuttu jo vuosia, mutta terapiatutkimuksista on vaiettu tähän asti.

Turun Sanomat 29.8.2017: Itsemurhayrityksiä päivittäin:

”Turun yliopistollisessa keskussairaalassa hoidetaan joka vuorokausi 3-4 itsemurhaa yrittänyttä.

Psykiatrian avohoidon resurssit laahaavat pahasti perässä hoitoa tarvitsevien määrän kasvaessa.

Turun mielenterveyspalveluiden resurssit eivät tällä hetkellä vastaa hoitotarvetta. Suurimpien kaupunkien vertailussa psykiatrian avohoidon käyntejä oli viime vuonna Turussa kaksi kertaa enemmän kuin Espoossa, Vantaalla ja Tampereella. Vuoden 2015 tilastojen mukaan avohoidon resurssit olivat kuitenkin kaupunkien keskiarvoihin verrattuna yhdeksän miljoonaa euroa, eli noin 40 prosenttia muita vertailukuntia pienemmät.

Turussa hoitoa vaativat erityisesti itsemurhayritykset. -Turun yliopistollisessa keskussairaalassa kirjataan tällä hetkellä 3-4 itsemurhayritystä joka vuorokausi. Useimmiten kyseessä on lääkeyliannostus, psykiatrian toimialueen ylilääkäri Jyrki Heikkilä kertoo.

Turun psykiatriseen hoitoon tulleiden lähetteiden määrä kasvaa tällä hetkellä noin 15 prosentin vuosivauhtia. Viimeisen kolmen vuoden aikana työikäisten psykiatrian poliklinikan potilasmäärä lisääntyi 43 prosenttia, mutta psykiatrian toimialueelta odotetaan kustannusten vähentämistä.

Kesäkuun tilaston mukaan keskimääräinen odotusaika aikuispsykiatrialle oli jo noin 3,5 kuukautta. Heikkilän mielestä aika on aivan liian pitkä.

Sairaanhoitopiirin ja kaupungin psykiatrian palveluiden yhdistämisen myötä psykiatrian tulosalueen toimintoja pyritään muuttamaan niin, että hoitoon pääsy helpottuu. Muutokset tehdään kuitenkin vasta vuodenvaihteen jälkeen. Erityisesti perustasolle kaivataan lisää vaihtoehtoisia mielenterveyspalveluita erikoissairaanhoidon paineiden helpottamiseksi.”

Turun Sanomat: Mielenterveyspalveluiden resurssit huolestuttavan pienet Turussa

Edes lääkäriopiskelija ei ole turvassa huonoilta terapeuteilta: Taitamaton terapeutti voi aiheuttaa pahaa jälkeä

Työuupumukseen sairastunut esittää kritiikkiä: Työuupumuksen nykyhoito on järjetöntä

Psykologian tohtorikoulutettava arvostelee lääkkeellisten hoitojen ylivaltaa ja toivoo enemmän sijaa lääkkettömille hoidoille: Lääketeollisuudella vaikutus mielenterveyshäiriöiden hoitoon

Turun yliopiston psykiatrian professori Jyrki Korkeila avaa syitä tutkimusrahoituksen kohdistumiseen ja terapioiden saatavuusongelmiin, mutta tulee samalla paljastaneeksi todellisuuden psykoterapiatutkimusten taustalla: Mielenterveyshäiriöiden hoito riippuu monesta tekijästä:

”TS Mielipiteet-sivulla (11.6.) Sonja Kumlander kiinnittää huomiota psykoterapeuttisten hoitojen saatavuuteen. Lääketeollisuus ja lääkkeiden määrääminen ei tässä ole kuitenkaan merkittävä este. Psykiatrian avohoidon rakenteet ja työtavat ylläpitävät tehottomuutta, jonka vuoksi hoitojen asianmukainen kohdentaminen on puutteellista.

Hollannissa vähennettiin ohjelmallisesti epäintensiivisiä hoitokontakteja, joiden vaikuttavuus arvioitiin hyvin heikoksi. Tilalle on tullut vuosikausia sitten syntynyt mahdollisuus toteuttaa vaikuttaviksi todettuja psykoterapioita. Kaiken lisäksi potilaat eivät joudu odottamaan palvelujen piiriin pääsyä, koska muun muassa harvajaksoiset käynnit eivät enää vie tarpeettomasti voimavaroja.

Akuutit ja pitkäaikaisprosessit voidaan erottaa toisistaan menestyksellisesti. Suomessa on varsin tavallista, että huomattavan suuri osa avohoidon työntekijöiden työpanoksesta kohdistuu vuosia kestäneisiin harvajaksoisiin käynteihin. Suomessa psykoterapioiden saatavuus on viime vuosien aikana kohentunut huomattavasti, ja terapioiden valikoima on selvästi lisääntynyt. Kuten muussa terveydenhuollossa, kysyntä ylittää pysyväisluontoisesti tarjonnan.

Psykoterapiakaan ei auta kaikkia potilaita eikä kaikissa sairauksissa. Alan tutkimukseen liittyy samanlaisia ongelmia kuin lääketutkimukseen. Sidonnaisuus tutkittuun menetelmään selittää valtaosan tuloksista vertailuhoitoon nähden. Kielteisiä tutkimuksia jätetään julkaisematta ja mitä paremmin tutkimus on tehty, sitä pienempi vaste havaitaan. Meta-analyyseissä havaittu ero vielä entisestään pienenee. Usein vertailuna käytetty terapian jonottaminen taas hidastaa tai estää häiriön lievittymistä itsestään.

Häiriön tausta ja oireisto vaihtelevat yksilöllisesti, jolloin tuloksissa on vääjäämättä vaihtelua. Osa hyötyy runsaasti, osa vähäisesti ja osa ei lainkaan tai saa lähinnä jonkinlaisia haittoja. Huomiota kiinnitetäänkin lisääntyvästi siihen, kuka hyötyy juuri tietynkaltaisesta hoidosta: lääkkeellisestä, psykoterapiasta tai jostain muusta.

Hollannissa käynnissä olevassa tutkimuksessa selvitetään juoksuterapian tehoa epätyypillisen masennuksen hoidossa. Myös muita lääkkeettömiä hoitoja kuten virtuaalitodellisuuden ja viihdepelien käyttöä tutkitaan lisääntyvästi.

Lääkeyritysten taloudellisia voimavaroja käytetään luonnollisesti valmisteiden tutkimukseen, joka on voittojen tuottamiseksi peruste näiden yritysten olemassaoloon. On selvää, ettei teollisuus ohjaa rahavirtojaan muuhun tutkimukseen.

Hoitojen tehoa käsittelevä keskustelu usein sisältää viittauksia markkinatalouden etiikkaan. Vaikka etiikasta keskusteleminen on aiheellista, niin ”monikärkisen” keskusteluun on useimmiten vaikeaa vastata lyhyelti. Teollisuus ei julkaise kaikkia tietoja lainsäädännön vuoksi.

Jyrki Korkeila

Psykiatrian professori TY”

Mainitsin tekstin alussa, että moni turkulainen mielenterveyskuntoutuja joutuu tilanteeseen, ettei pitkäkestoista terapiaa tulla enää myöntämään. Myös käynnit psykiatrin vastaanotolla tulevat vähenemään merkittävästi. Vaikka suhtaudun kriittisesti psykiatriaan ja terapioihin, ymmärrän hyvin, että monelle ihmiselle hoitosuhde on erittäin tärkeä. Se on ehkä ainoa elämää ylläpitävä voima. Järkytys on suuri, kun useita vuosia kestänyt säännöllinen hoitosuhde katkeaa äkillisesti. Mitä siis näille potilaille tarjotaan tilalle?

Nyt se on käynyt ilmi. Heidät työnnetään paikallisten mielenterveysyhdistysten ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden huoleksi. Näin se yhteiskunta säästää.

perjantai 22. syyskuuta 2017

Lokakuun liike: Kupittaan "hoitajia" taputeltiin päähän oikeudessa


Taas on oikeustaju koetuksella.

Lokakuun liike: Kupittaan "hoitajia" taputeltiin päähän oikeudessa

* * * * *

Lokakuun liike kirjoittaa islamismistä lastensuojelun kannalta: Lastensuojelun lopetettava hyssyttely islamismin tuottamista ongelmista

Teksti on perusteellinen katsaus islamismiin ja maahanmuuton ongelmiin.

* * * * *

Kokoomuksen poliitikot olivat vähällä saada maistiaisia kurjistamispolitiikkansa hedelmistä. Kun mietitään kurjistamispolitiikan uhreiksi joutuneiden ihmisten lukumäärää, on suorastaan ihme, ettei tällaista tapahdu useammin.

MTV3 Rikospaikka: Rikospaikka paljastaa, mistä poliitikkoihin kohdistuneessa iskusuunnitelmassa oli kyse – Tarkoitus oli kylvää tuhoa kokoomuksen puoluekokouksessa 2012

”Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen kertoi Iltalehden haastattelussa viime viikolla, että paikallispoliisi, keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi estivät yhteisvoimin iskun, jonka kohteena olisi ollut poliittisia päättäjiä.”

Kun poliisiylijohtaja väittää, että paikallispoliisi, keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi estivät yhteisvoimin iskun, tarkoittaa se tätä:

”Mies oli ollut Jyväskylässä jo matkalla asemalle Rovaniemen-junaan, kun vastaan oli tullut äiti lastenvaunujen kanssa. Tässä vaiheessa mies kertoi ajatelleensa myös poliitikkojen lapsia, ja tämä sai miehen kääntymään ja menemään poliisin puheille.

Poliisiasemalla mies joutui odottamaan tunti puolitoista eikä kukaan kiinnostunmut hänen asiastaan. Lopulta mies eksyi poliisitalon lukitulle sisäpihalle. Se kiinnitti poliisien huomion.

Miehen puheita ei ensin otettu vakavasti. Tilanne muuttui, kun asemalla tai sen lähistöllä säilytyksessä olleesta miehen varustekassista löytyi räjähteitä ja aseita. Rikospaikan tietojen mukaan aseet olivat peräisin miehen isältä, joka oli asekeräilijä.”

Mistä muista asioista poliisi mahtaa meille valehdella?

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kupittaan mafia uhkailee & Suomen suurin turvallisuusuhka


Uskoin lapsena, että aikuisilla on homma hanskassa.

Viimeistä haaraa Kupittaan sairaalan väärinkäytöksistä puidaan nyt käräjäoikeudessa. Turun Sanomat:

”Puolustus tivasi todistajilta, miksi nämä eivät tehneet heti ilmoitusta vääriksi kokemistaan tapahtumista.

Hoitajat pelkäsivät työkavereitaan ja työsuhteen loppumista. Tehdyt huomautukset väärinkäytöksistä eivät johtaneet mihinkään.

Todistajat kertoivat oikeudelle, etteivät G1-osastolle tullessaan olleet heti edes ymmärtäneet, miten pielessä asiat olivat.”

Turun Sanomat: Poliisi tutkii G1-oikeusjutun todistajan saamia uhkausviestejä:

”Entisiä työkavereitaan vastaan G1-oikeusjutussa todistanut nainen on saanut kaksi uhkausviestiä.

Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa todistajana G1-jutussa tiistaina kuultu nainen on saanut uhkaavia viestejä. Nainen on toimittanut viestit poliisille. Poliisi vahvistaa tutkivansa asiaa laittomana uhkauksena.

Tuomioistuin käsitteli tiistaina Kupittaan sairaalan G1-osaston potilaiden kaltoinkohtelusyytteiden viimeistä haaraa.

Oikeus kuuli naista syyttäjän nimeämänä todistajana. Todistaja on velvoitettu puhumaan totta ja todistaminen on kansalaisvelvollisuus, josta ei voi kieltäytyä.

– Sanoin jo G1-osaston tapahtumia koskevissa poliisikuulusteluissa aikoinaan, että pelkään turvallisuuteni puolesta, kun kerron näistä asioista viranomaisille, nainen kertoo Turun Sanomille.”

Käräjäoikeus antaa tuomionsa 19.9.2017. Oikeuden toteutumista on turha odottaa.

* * * * *

Helsingin Sanomat: Päivi Nerg: Syrjäytyneet suomalaiset ovat suurin turvallisuusuhka – Islamistien propaganda on ”pelottavan tehokasta”:

”Sosiaali- ja terveysalan toimijat alkavat jatkossa tehdä tiiviimpää yhteistyötä turvallisuusviranomaisten kanssa, jotta mielenterveysongelmaiset, mahdolliset riskihenkilöt, huomataan ajoissa ja heille saadaan apua.

”Kahden viime vuoden aikana tämä terrorismikysymys on lähestynyt meitä koko ajan. Samaan aikaan olemme nähneet, että syrjäytyneiden ongelmat ovat kasvaneet aivan eri potentiaalissa”, Nerg sanoo.

”Uhka-arvioissa on turvapaikkaa hakeneita, mutta ehkä vielä enemmän kannamme huolta siitä suuremmasta määrästä Suomen kansalaisia, jotka ovat syrjäytyneitä ja joilla on mielenterveysongelmia.”

Supon erityisessä seurannassa on tällä hetkellä 350 henkilöä. Krp:llä on sen lisäksi seurannassa noin 800 käytännössä kantasuomalaista, joita pidetään mahdollisina uhkina.

Nerg on huolissaan siitä, etttä ääri-islamistit onnistuvat värväämään kantasuomalaisia joukkoihinsa. Hän muistuttaa, että Suomi on väkilukuun suhteutettuna Euroopan kärkimaita Isis-taistelijoiksi lähteneiden osalta, ja valtaosa lähtijöistä on Suomen kansalaisia.

”Se propagandan levitys, jota tällä hetkellä kohdistetaan syrjäytyneisiin suomalaisiin – ja myös turvapaikanhakijoihin – on pelottavan tehokasta.””

Aivan. Kurjistamispolitiikan seurauksena syrjäytettyjen ”ongelmat ovat kasvaneet aivan eri potentiaalissa.” Syrjäytettyjen pitäminen Suomen suurimpana turvallisuusuhkana ei ole uusi asia. Kirjoitin aiheesta jo seitsemän vuotta sitten. Silloin näkökulmana oli lääkäri-kansanedustaja Ilkka Taipaleen huoli heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä.

Nyt näkökulma on poliisivaltion edustajilla. Syrjäytettyjen ahdingon helpottamisen sijaan luvassa on lisää keppiä ja valvontaa. Eikä sekään riitä, vaan tavalliset kunnon kansalaiset käännetään syrjäytettyjä vastaan väittämällä meitä Suomen suurimmaksi turvallisuusuhaksi, joita jihadistit värväävät joukkoihinsa.

Kumpi oikeasti on uhka turvallisuudelle, yhteiskunnan syrjäyttämä ihminen vai yhteiskunta, joka aiheuttaa syrjäytymistä?

Vastavalkeassa on aiheesta laajempi kirjoitus: Syrjäytyneet suomalaiset suurin turvallisuusuhka. Jutussa oleva kommentti tiivistää oleellisen:

”Annetaan HS:lle tunnustusta silloin kun se kehut ansaitsee! Sitä ei liian usein tapahdu. Jo otsikko pitää sisällään seuraavat tiedot:

1) Suomi ei ole hyvinvointivaltio

2) Syrjäytymiselle ei aiota tehdä mitään

– syrjäytyneitä tullaan valvomaan, etteivät aloita Köyhien kapinaa

3) ”Positiivinen syrjintä” on kärjistänyt tilannetta

4) Suomessa on radikaali-islamisteja (valepakolaisia)

5) Tilanne on poliittisesti luotu

6) Tilanne aiotaan sementoida

Selväksi tulee myös, että Nerg hoitaa vastuunkannon maan tapaan – mitään vastuuta ei oteta mistään, eikä varsinkaan omien päätösten eikä tekemisten seurauksista.

Virkistävää silti, että myönnetään avoimesti eliitin kokevan kansan – eritoten järjestelmän syrjäyttämän osan – uhkaksi vallanpidolleen, ja että tämän takia tarvitaan vihapuhepoliisia, nettisensuuria ja tiedustelulakia.”

* * * * *

Kontrollin laajeneminen etenee pienin askelin. Juuri tulleen tiedon mukaan Sosiaali- ja terveysministeriössä selvitetään, voisiko aikuisen passittaa pakkohoitoon nykyistä helpommin. En ymmärrä mihin lain kiristystä tarvitaan. Pakkohoitoon on aina voinut joutua ihan millä tahansa lääkärin tekaisemalla syyllä.

Sunnuntaisuomalaisen uutisessa käytetään jännää sanavalintaa. Pakkohoitoon ei enää jouduta, pakkohoitoon päästään. Kohta varmaan vankeus esitetään etuoikeutena, kun vankilaan päästään eikä jouduta.

tiistai 22. elokuuta 2017

Kaulankatkaisua kotikulmilla


Islamistinen terrorismi saapui Turkuun.

Ja läheltä liippasi. Sukulaisnainen oli terroristin murhareitillä vain joitain minuutteja ennen iskua. Hän onneksi ehti autolleen ja pois keskustasta. Sukulaislapsi oli iskun aikana iltapäiväkerhossa. Kerhorakennus sijaitsee vain noin sadan metrin päässä terroristin murhareitiltä.

Mahdollisesti vain sattuma ratkaisi iskun tekoajan ja paikan. Toisessa ajassa ja paikassa uhrina olisi voinut olla joku läheisistäni tai minä itse. No, ehkä sitten ensi kerralla. Supon seurannassa on noin 350 ihmistä, joilla on kytköksiä terroristiseen toimintaan. Jihadismia kannattavia saattaa olla pelkästään Turussa useita satoja, ehkä tuhansia, eikä viranomaisilla ole kykyä estää näiden moniosaajien keppostelua.

Terroriteon ympärillä riehuvasta paskamyrskystä on jäänyt hampaankoloon muutamia klönttejä, joita en pysty nielemään. Kantasuomalaisia on pilkattu pelkureiksi, koska osa sivustaseuraajista oli kaivanut kännykät esiin ja kuvannut tapahtumia ulkomaalaistaustaisten (ja kantasuomalaisten, vaikka ovat mediassa jääneet vähälle huomiolle) miesten suojatessa uhreja ja juostessa terroristin perään. Toiminta varmasti pelasti useita ihmisiä, mistä kaikki kunnia näille urheille miehille, joista kaksi haavoittui jihadistin iskussa. Mutta. Poliisi julkaisi vain puolitoista kuukautta ennen terrori-iskua Youtube-videon, jossa opastetaan toimimaan iskun tapahtuessa:

”Julkaistu 28.6.2017

Vakava väkivallan uhka. Terrori-isku. Yllättävä vaaratilanne.

Vaikka matkailu koti- ja ulkomailla on pääsääntöisesti turvallista, emme voi silti olla varmoja, etteikö jotakin voisi tapahtua.

Videon toimintaohjeet koostuvat kolmesta ohjeesta: pakene, piiloudu, hälytä.

Pakene vaarallisesta tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Vaaratilanteen keskelle joutuneen kannattaa ensisijaisesti juosta pakoon. Käske muut mukaan. Etsi turvallinen paikka.

• Piiloudu, jos et pääse pakenemaan. Laita puhelin äänettömälle. Mene tarvittaessa suojauksen taakse tai rakenna sellainen ympäröivästä irtaimistosta. Auta muita.

• Hälytä apua. Ilmoita vaarallisesta tilanteesta Hätäkeskukseen numeroon 112 heti kun et ole välittömässä vaarassa. Jos olet ulkomailla, ilmoita paikalliseen hätänumeroon. Ota selville paikallinen hätänumero jo etukäteen.

Videon tavoitteena on turvallisuuden tunteen lisääminen. Kun mielessä on jokin toimintamalli erilaisten tilanteiden varalle, se lisää omia valmiuksia ja rauhoittaa. Videon herättämistä ajatuksista kannattaakin keskustella esimerkiksi lähipiirinsä kanssa.”

Vaikka olen usein eri mieltä viranomaisten antamien ohjeiden kanssa, on nyt pakko myöntää, että nämä ohjeet ovat hyviä. Aseeton ihminen ei voi mitään aseistautuneelle terroristille, joka tappaa jumalansa ja profeettansa nimissä ja hymy huulillaan matkalla paratiisiin. Torikauppiaan pesäpallomaila ja muiden peräänjuosseiden löytämät kättäpidemmät eivät pysäyttäneet terroristia. Terroristia ei pysäyttänyt edes käskyttävät ja aseilla uhkaavat poliisit. Vaadittiin laukaus sekä ampuma-aseesta että sähkölamauttimesta, ja niidenkin jälkeen terroristi hymyili.

Ihmisillä on ihmeellisiä suuruuskuvitelmia. Netissä on moni uhonnut, että jos hän olisi ollut paikalla, hän olisi mennyt väliin. Reality check. Väkivallan käyttöön tottuneet ihmiset, kuten sotilaat tai katutappelijat, voivat yrittää terroristin pysäyttämistä. Tavallinen ihminen ilman asetta, tai ilman kamppailulajiharjoittelua ja taisteluun sopivaa kroppaa ei voi mitään edes riehuvalle juopolle. Suurin osa ihmisistä jähmettyy tai suojautuu äkillisessä väkivaltatilanteessa, ja vain osa pystyy toimimaan, jos taistelukoulutuksesta on jotain mennyt lihasmuistiin. Tilannetta sekoittavat ympäriinsä sinkoilevat muut ihmiset. Pesäpallomailan kanssa juossut mies olisi helposti voinut joutua sivullisten pahoinpitelemäksi tai poliisi olisi voinut ampua hänet. Lisäksi, väkivalta tapahtuu sekunneissa. Tilanne on jo ohi, ennenkuin yllätetyksi tullut edes tajuaa mitä tapahtui. Ja nyt vastassa olisi ollut aito jihadisti. Netissä on niin helppo uhota ja pilkata muita pelkureiksi.

Minulla on aseenkäyttökoulutus ja toistakymmentä vuotta harjoittelua takana. Aloittaessani toiminnallisen ampumaharrastuksen 2000-luvun alkupuolella minulla oli suuruuskuvitelmia pyssysankariudesta. Muistan ensimmäisen harjoituksen. Lipas sisään ja liikkuvat taakse. Musta pistooli huokui voimaa. Ensimmäinen kontakti ”viholliseen” murskasi kaikki luulot kertaheitolla. Olisin yhtä hyvin voinut heitellä käpyjä. Siitä alkoi mielenmuutos itseään häpeävästä c-miehestä vakaumukselliseksi aseistakieltäytyjäksi. Jos olisin ollut paikalla terrori-iskun tapahtuessa, olisin vaistomaisesti noudattanut pakene ja piiloudu -ohjetta.

Suomalaiset on kuohittu puolustuskyvyttömiksi. Koulussa kaikki väkivalta oli ehdottomasti kiellettyä. Ei saanut edes puolustautua, vaikka laki antaa jokaiselle oikeuden hätävarjeluun. Ehdoton väkivallattomuus ja alistuminen oli hyve silloin ja on hyve yhä. Iso epäkohta on, ettei itsepuolustusvälineiden hallussapito ole sallittua. Kaasusumuttimesta olisi jo jotain hyötyä. Paitsi jos sitä ei osaa käyttää tai sitä ei saa esiin ja käyttövalmiiksi sekunnissa. Esimerkiksi Saksassa ja Virossa kaasusumuttimia saa ostaa kuka tahansa täysi-ikäinen, ja Tallinnan kauppakojuista niitä saisivat varmaan alaikäisetkin.

Poliisi ei suojele kansalaisia. Poliiseja on juhlittu terrori-iskun sankareina, vaikka tosiasiassa he ovat osasyyllisiä iskuun. Poliisi ja Supo saivat vihjeen vaarallisesta maahantunkeutujasta, eivätkä he tehneet mitään. He antoivat vaarallisen jihadistin haahuilla vapaana. Jihadisti oli valehdellut nimensä ja kansalaisuutensa, syyllistynyt pahoinpitelyyn haahuillessaan Saksassa ja luikkinut pakoon tänne Turkuun. Jihadistin kaveri tuomittiin alkuvuonna vammaiseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta. Jos poliisi olisi sankari, koko iskua ei olisi tapahtunut.

Kävin tapahtumapaikalla iskun jälkeisenä päivänä. Kävelin murhareitin vastakkaiseen suuntaan ja pysähdyin katselemaan ensimmäisen uhrin kuolinpaikalle kasvavaa kukka- ja kynttilämerta. Reagoin aika voimakkaasti näkyyn. Tunne oli sama kuin olisin tullut hautajaisiin ja katsonut arkkua kirkon alttarilla.

Solidaarisuusmielenosoitus oli peruttu, mutta paikalla oli huomattava määrä rasisminvastustajia. Hävetti katsoa kuinka enimmäkseen nuorista naisista koostunut joukko häpäisi surun täyttämää paikkaa metelöinnillään ja keskisormen heiluttamisella. Paikalla oli juuri kuollut ja haavoittunut ihmisiä, mutta se ei näitä riehujia ilmeisesti kiinnostanut rasismipeikon pelossa. Hyi helvetti. Tuo porukka taitaa olla kykenemätön edes häpeämään.

Kauppatorilla kokoontui myös puolueeksi pyrkivä Suomi Ensin -kansanliike. Tunnelma oli rauhallinen ja jäin kuuntelemaan puheita ja juttelemaan muutamien ihmisten kanssa. Yksi puheista kosketti erityisesti. Puhuja toi tunteikkaasti esiin ahdistuksensa, jota hän kokee joutuessaan alistumaan muslimeille. Juttelin myös liikettä johtavan Marco de Wit:in kanssa tulevan puolueen ohjelmasta. Kysyin puolueen kantaa sairaiden, työttömien ja köyhien alati kurjistuvaan asemaan. Marco de Wit ajaisi perustulon ja perustilin käyttöönottoa sekä muutoksia talouteen niin, että jaettavaa riittäisi vähäosaisillekin. Puolueella ei kuitenkaan olisi puoluekuria. Valtaan voi siis päästä vähäosaisiin nuivasti suhtautuvaa väkeä. Marco voi olla hyvä tyyppi, mutta puoluetta en äänestäisi, ellei vähäosaisten asemaa kirjata puolueohjelmaan ja puolueen edustajia vaadita noudattamaan sitä. Tai no, lupasivathan Persutkin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mutta harjoitettu hallituspolitiikka maahantuotujen jihadistien kera on ollut jotain ihan muuta.

Suurin osa ns. pakolaiskriisin aikana Eurooppaan tulleista ei kuulu tänne. Massamuuttoliikkeestä ei ole muuta kuin haittaa Suomelle. Eliitti hyötyy, kun työmarkkinoille tuotetaan valtava halpatyövoimareservi laskemaan suomalaisen työn arvoa. Turvallisuustilanteen heikentäminen on tietoinen valinta, jonka varjolla eliitti voi säätää yhä rajumpia kansalaisten oikeuksiin kajoavia lakeja. Euroopan eliitti hyötyy, kun kansallisvaltioiden tilalle tuotetaan yhteistä maailmankylää, jonka eliitti ottaa haltuunsa liittovaltion muodossa. Muuttoliike pitäisi estää ja kohdistaa apu lähtomaihin. Maahantulijoita ei aja tänne pelko, vaan toivo paremmasta elämästä. Tilannetta pahentaa eurooppalaisten naiivi avuliaisuus. Jos Monacon pääministeri lupaisi huvilansa suomalaisten käyttöön ja kaikkialla puhuttaisiin Monacosta ihmemaana, jossa kaikki rikastuvat, olisi tyhmää olla lähtemättä. Pitäisi vain mennä kellumaan Helsingin edustalle, josta avustusjärjestöt hakisivat lähtijät meren yli Ruotsiin. Avuliaat ihmiset auttaisivat Euroopan halki, kunnes Monacon rajalla rikkaudet avautuisivat taikasanalla Simsalabim. Eiku Asylum.

Tulijoilla on väärä käsitys elämästä lännessä. Toivo uudesta avobemarista vaihtuu pettymykseen ja turhautumiseen. Niidenkään onnekkaiden, jotka saavat oleskeluluvan, elämä ei tule ilmaisesta ylläpidosta ja diskorahasta huolimatta olemaan sellaista, mitä sen uskottiin ja uskoteltiin olevan. Oikeastaan maahan tulleen tulevaisuus näyttää lohduttomalta. Harvalla tulijalla on sellaista koulutusta ja työkokemusta, jota suomalaisilla työmarkkinolla tarvitaan. Tarjolla on pelkkiä paskaduuneja orjapalkalla. Avointa häpeilemätöntä seksuaalisuutta tyrkytetään kaikkialla, mutta ympärillä on pelkkiä arvottomia kuffarihuoria, jotka antavat ymmärtää mutta eivät ymmärrä antaa. Vaimoehdokkaita löytyisi kotimaasta, mutta oleskelulupaa ei tuontivaimolle saa. Arvomaailmojen ja kulttuurien törmäys on väistämätön. Teinityttöjä ahdistelevat aivan yksin tulleet sotalapsukaiset tuskin tajuavat, että tässä on nyt jotain väärää. Mutta onneksi on omat porukat. Niissä voidaan yhdessä vihata turmeltunutta länttä ja kuffareita.

Niin, mikä on kuffarinaisten arvo? Turun jihadisti kohdisti iskunsa naisiin. Päivystävät dosentit riensivät heti vakuuttelemaan, että sillä tavoiteltiin vain suurta shokkiarvoa. Ehkä se pitää paikkansa, mutta siinä ei ole koko totuus. Islamissa nainen on vain nainen, alempiarvoinen olento. Siksi on erikoista, että suvakit ovat enimmäkseen feministinaisia. En aivan ymmärrä ristiriitaa, miksi työllä ja tuskalla vapautetut länsimaiset vapaat naiset niin raivokkaasti kannattavat sovinistista kulttuuria, jossa naiset alistetaan. Kulttuurimarxismi, johon feminismi ja LGBT-liike kuuluvat, voi ehkä selittää jotain, mutta en silti ymmärrä, miten islamin lisääminen länsimaissa johtaa feminismin ja LGBT-liikkeen ajamien arvojen voittoon. Rauhan uskonnossa naisen osa on alistua, kuffarien osa on orjuus ja homon osa on kuolema.

Juha Sipilän hallitus on huonoin hallitus ikinä. Hallitus on täynnä ahneita paskoja, jotka pettivät maansa ja äänestäjänsä ulkomaisten huippuvirkojen toivossa. Vähäosaisia on kuritettu apinan raivolla, mutta samaan aikaan maahan päästettiin haahuilemaan kymmeniätuhansia nuoria muslimimiehiä. Nyt, kun hallituksen maahanmuuttopolitiikan väistämätön seuraus tapahtui, meiltä kielletään vihan ja pelon tunteet. Meiltä vaaditaan malttia. Meille selitetään, että vika on meissä. Me olemme rasisteja, ja nyt meidän pitäisi ymmärtää ja antaa anteeksi. Juha Sipilän hallituksen kädet ovat Turun terrori-iskun uhrien veressä.

Hallitus on erotettava. Politiikkaa on muutettava, mutta miten? Äänestämällä ei mikään muutu. Mielenosoitusmarssit ovat vain kivoja kävelyjä. Hallituspolitiikka jatkuu, vaikka kuinka telttailisi torilla. Tuskin yksikään suomalainen, vaikka olisi kuinka täynnä valkoista raivoa, olisi valmis poliittiseen väkivaltaan. Kirjoitin blogin alkuvuosina julkaisematta jääneen tekstin, jossa hahmottelin lakkoaseen käyttöä työelämän ulkopuolella oleville. Käytännössä lakkoilu tapahtuu estämällä liikennettä ja tukkimalla virastojen ja suuryritysten ovia. Lakkoilun tarkoitus on aiheuttaa taloudellista vahinkoa. Raha on kieli, jota eliitti ymmärtää. Rahan menetys ei ole kivaa, ja siksi eliitin on joko murskattava vastarinta tai muutettava politiikkaa vähäosaisten hyväksi.

Samoilla jäljillä on eräs turkulainen rakennusliike ja yli sata muuta yritystä tai yrittäjää:

”...yhtiö järjestää työnseisauksen 18. syyskuuta vastalauseena Suomen hallituksen turvapaikkapolitiikalle. Väkeväinen kertoo, että ”yhtiön arvoihin ei kuulu pelossa eläminen maassa nimeltä Suomi”. Yhtiö haluaa myös kunnioittaa työnseisauksella terrori-iskun uhreiksi joutuneita, sekä nopeuttaa Suomen hallituksen korjaavia toimia keskustelua lisäämällä sekä verotuloja vähentämällä.

Väkeväisen mukana jo yli 100 yritystä tai yrittäjää on ilmoittautunut mukaan laajaan työnseisaukseen.”

Pelolle ei saa antaa valtaa.

Pelko vankeusrangaistuksesta, sakoista, luottotietojen menettämisestä, ulosottoon joutumisesta ja erityisesti siitä, suhtautuvatko satunnaiset ohikulkijat minuun vihamielisesti aktivismini takia, estää minua toimimasta. Uskalsin osallistua Suomi Ensin -liikkeen kokoontumiseen sivustaseuraajana. Uskalsin julkaista tämän tekstin, tosin rankasti sensuroituna. Muuta en uskalla. Voin vain ihmetellä tyrannivaltioiden toisinajattelijoita. Minä olen pelkuri. Fantasioin väkivaltaisesta vallankumouksesta, fantasioin teloittavani koko hallituksen, eduskunnan ja kaikki Suomen poliisit, mutta en uskalla lähettää edes yhtä anonyymiä vihaviestiä petturipersukansanedustajalle Tor-verkon kautta. Haaveilen taas purjeveneen rakentamisesta ja pitkistä purjehduksista valtamerillä. Eikun pakoon vaan haavemaailmaan kun pitäisi taistella oikeuksiensa puolesta.

Jos iskun uhriksi olisi joutunut joku läheisistäni, olisi pääministeri Juha Sipilällä ja hänen entisillä ja nykyisillä ministereillä vastassa tulta ja raivoa, jota maailma ei ole koskaan ennen nähnyt. Hyvää syntymäpäivää, Suomi 100 vuotta.

maanantai 14. elokuuta 2017

Ohjesivu päivitetty


Blogin ohjesivu on päivitetty. Viime päivityksestä ehti kulua melkein kolme vuotta. Ohjeissa mennään nyt kyynisempään suuntaan, mutta sanoma on yhä sama: Väkivalta loppuu, kun sinä itse niin päätät.

* * * * *

Koulukiusaaminen.fi on saanut uuden ulkoasun. Sivuston kehittäminen kuulemma jatkuu, mutta hyvältä näyttää ainakin linkkien osalta. Isot järjestöt ja viralliset tahot loistavat poissaolollaan. Tilaa on annettu pienille järjestöille ja muille ruohonjuuritason toimijoille.

* * * * *

Good Will Bikerin kampanja jatkuu!

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Hyväntekeväisyyshanke päättyi traagisesti


Good Will Biker:

”Ainutlaatuinen hyväntekeväisyyshanke kerää varoja koulukiusattujen lasten ja nuorten mielenlaadun tukemiseksi äärimmäisellä ajosuorituksella.

130.000 km

Ääntä ja huomiota koulukiusaamiselle. Konkreettista apua kiusatuille. Näkyvyyttä kumppaneille.”

Iltalehti 17.7.2017: Motoristi Toni Hynynen on kuollut - hyväntekeväisyysajolle traaginen loppu

”- Toni kuoli maanantaina kello 10.10. Toni sai kolarissa pahan aivovamman ja häntä jouduttiin pitämään nukutettuna. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Toni ei herännyt ja menehtyi tänään aamulla sairaalassa, Hynysen perheen lähipiiriin kuuluva Gustavsson kertoo.

Vantaalla asunut Toni Hynynen joutui varhain perjantai-aamuna 7. heinäkuuta vakavaan kolariin Nurmijärvellä. Hyvän tahdon motoristi törmäsi rekan perään ja loukkaantui vakavasti Hämeenlinnan väylällä.”




Edit: Matka jatkuu!

Motouutiset: Good Will Biker Toni Hynynen menehtyi - Topi Rautjoki kiertää Euroopan, ettei Tonin työ lasten ja nuorten auttamiseksi jäisi unohduksiin

Motouutiset: Topi Rautjoki ja Anne Hartikka lähtivät matkaan jatkaakseen Good Will Bikerin aloittamaa työtä koulukiusattujen lasten ja nuorten hyväksi

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Empaattinen poika maalitauluna & Hyvä vanhempi, minä syytän sinua


Mielipidekirjoitus Helsingin Sanomissa: Kiusatuksi tulemista pidettiin omana syynä – poikamme empaattisuus ärsytti jopa aikuisia:

”Helsingin Sanomien jutussa (HS 28.11.) professori Liisa Keltikangas-Järvinen antoi vinkkejä kuinka kasvattaa lapsi, joka ei kiusaa. Hänen mielestään vanhemmilta on unohtunut empatian opetus.

Olemme kasvattaneet omaa poikamme empaattiseksi juuri niillä keinoilla kuin Keltikangas-Järvisen mukaan kuuluukin. Pojan ystävällisyys, kohteliaisuus ja auttavaisuus ovat tuottaneet paljon iloa ja hyvää mieltä kanssaihmisissä – mutta ei suinkaan kaikissa.

Hiekkalaatikolla poika, joka ei koskaan vienyt lapiota toisen kädestä vaan auttoi toista löytämään sellaisen, sai usein hiekkaa silmilleen.

Päiväkodissa alettiin huomautella, että ”liian kiltti” poika saa kärsiä. Futisharrastus loppui siihen, kun valmentaja ei päästänyt poikaa enää kentälle, sillä tämä ei ollut tarpeeksi ”aggressiivinen” – ja nyt puhutaan 5–7-vuotiaista. Ensimmäiseltä luokalta alkoi kiusaaminen, jota kesti lukioon asti.

Opettajat ja muut aikuiset moittivat meitä vanhempia siitä, miksi emme opettaneet poikaa pitämään puoliaan. He antoivat ymmärtää, että oli oma syy, jos tuli kiusatuksi.

Olimme kyllä yrittäneet opettaa pojalle, että puoliaan tulee pitää, mutta ei saa satuttaa. Oppi oli mennyt liian hyvin perille. ”No sitten kyllä Siperia opettaa”, meille hoettiin. Vaan ei opettanut. Poika ymmärsi, että toinen lapsi purki häneen ehkä kurjaa oloaan, ja hän meni myös väliin puolustamaan, jos muita kiusattiin.

Poika ei koskaan vastannut ilkeyteen ilkeydellä, ei lyöntiin lyönnillä. Voiko otollisempaa kiusaamisen kohdetta olla!

Pojalta puuttui siis aikuisten tuki. Empaattisuus tuntui jopa ärsyttävän monia, erityisesti niissä harrastuksissa, joissa pojista ”tehtiin miehiä”.

Elämme aikaa, jolloin kiusaaminen ja kyynärpäätaktiikka ovat ihailtua käytöstä – sitähän aikuisetkin tekevät ja sitähän harrastetaan jopa lasten piirretyissä.

Professori Keltikangas-Järvinen antoi meille vanhemmille hyviä neuvoja, jotka eivät kuitenkaan ole relevantteja nykyisessä yhteiskunnassa. Paitsi jos haluaa lapsen, joka sairastuu masennukseen ennen viidennettätoista ikävuottaan siitä huolimatta, että vanhemmat rakastavat ja tukevat häntä valtavasti.

Empaattista kiusataan”

Lapsen velvollisuus ei ole pitää puoliaan. Vastuu lapsen turvallisuudesta kouluaikana on koulun henkilökunnalla. Tämä on niin yksinkertainen tosiasia, ettei siitä pitäisi olla minkäänlaista epäselvyyttä. Jos henkilökuntaan kuuluvat aikuiset eivät pysty velvollisuuttaan täyttämään, tulee heidän vaihtaa ammattia. Ei ole vaihtoehto, että opetusalan ammattilaiset vain jatkavat työtään ja antavat väkivallan jatkua sillä verukkeella, että he eivät asiaan pysty vaikuttamaan.

Hyvät vanhemmat, kasvattakaa lapsistanne hyviä ihmisiä. En näe väärää siinä, että lapsista kasvatetaan empaattisia, ystävällisiä, kohteliaita ja auttavaisia. Kynnysmatoksi ei lasta saa kasvattaa, vaan oikeudenmukaisesti itseään ja muita puolustavaksi. Pitää kuitenkin ymmärtää, että parhaimmatkaan ohjeet puolensa pitämisestä eivät toimi ylivoimaista vihollista vastaan. Ja siitä kouluväkivallassa on kyse.

Professori Keltikangas-Järvinen kertoo Hesarin haastattelussa:

"Jokainen voi oppia käyttäytymään hyvin. Aikuiset eivät saa jättää lasta temperamentinsa armoille, vaan heidän tehtävänsä on opettaa lapselle käytännön käytöstaitoja."

En usko, että jokainen lapsi oppii, haluaa tai edes pystyy käyttäytymään hyvin, mutta professorin väite pätee varmasti suurimpaan osaan lapsista. Keskusteltaessa kouluväkivallasta nousee usein esiin vaatimuksia lasten hyvästä kasvattamisesta. Hyvin usein saa lukea väitteitä, että kiusaaminen alkaa kotona ja on kiusaajien vanhempien vastuulla, ettei oma lapsi kiusaa. Sitä tarjotaan patenttiratkaisuksi kouluväkivallan lopettamiseen. Samaan hengenvetoon vaaditaan kiusaajien vanhempia opettamaan lapsilleen empatiaa. Pidän tällaisten vaatimusten esittämistä lähinnä tekopyhyytenä, kun vaatimusten esittäjillä ei ole muuta sanottavaa kuin oman moraalinsa esilletuominen.

Ensiksi, osa ihmisistä, myös lapsista, on sadistisia, narsistisia, psykopaatteja, sosiopaatteja tai muuten jo niin paatuneita väkivaltarikollisia, ettei siihen voi empatiakasvatuksella vaikuttaa. Toiseksi, lapsen kaveripiirillä saattaa olla suurempi vaikutus kuin vanhemmilla (ks. Judith Rich Harris: The Nurture Assumption). Kolmanneksi, kiusaajien vanhempia harvemmin kiinnostaa koko asia. He kokevat, että heidän lapsensa käyttäytyy normaalisti, ja kieltävät kiusaamisen olemassaolon. Heille väkivallan uhri on vain yliherkkä itkupilli ja kiusatun vanhemmat ylireagoivia hysteerikkoja. Usein koulun henkilökunta yhtyy tähän näkemykseen. Neljänneksi, kyllä, on vanhempien vastuulla opettaa lapsilleen käytöstaitoja, mutta SINÄ et voi vaikuttaa siihen, miten muut kasvattavat lapsiaan.

Hyvät vanhemmat, miksi kaikesta todistusaineistosta huolimatta uskotte suomalaiseen koululaitokseen? Miksi kaikesta huolimatta vain toivotte parasta ja laitatte lapsenne kouluun? Miksi kaikesta huolimatta jatkatte uskomista, että tämä kiusaamiskerta oli viimeinen ja nyt kaikki on hyvin? Miksi kaikesta huolimatta jatkatte lapsenne vetämistä väkivaltahelvetin läpi, vaikka lapsi jo oireilee psyykkisesti? Miksi kaikesta huolimatta jatkatte, vaikka vaihtoehtoja on?

Hyveellisinä itseään pitävät ihmiset vaalivat syyllistämättömyyden ilmapiiriä keskusteltaessa kouluväkivallasta. Ketään eikä mitään saa syyttää tai syyllistää. Pitää vain ymmärtää ja hyväksyä. Hyvä vanhempi, minä syytän sinua. Kouluväkivalta loppuu, kun sinä päätät niin, mutta teetkö sinä sen, mitä sinun kuuluu tehdä?

tiistai 23. toukokuuta 2017

Ensimmäinen Kupittaa-tuomio: Kansan oikeustaju taas koetuksella


Turun Sanomat: G1-osaston hoitajalle sakot potilaan pahoinpitelystä

"Rangaistukseksi oikeus määräsi hoitajalle 40 päiväsakkoa, josta tuomitulle tulee maksettavaa 560 euroa.

- -

Varsinais-Suomen käräjäoikeus hylkäsi kaikki uhrin omaisten ajamat syytteet näyttämättöminä."

Kupittaan sairaalan johto ja kaupungin virkahenkilöt eivät edes saaneet syytettä tapahtumiin liittyen.

Nyt on kansan oikeustaju taas koetuksella. Uutiseen tulleet kommentit kertovat selvästi, mitä mieltä kansan syvät rivit ovat. Ainoat vastaväitteet ovat tulleet henkilöiltä, joiden voin päätellä olevan osa mätää järjestelmää.

Mätä oikeuslaitos suojelee mädän järjestelmän suojissa toimivia tyranneja. Mun puolesta järjestelmän edustajat sairaanhoitajista aina ylimpään poliittiseen eliittiin ovat vapaata riistaa. Näille tyranneille täytyy kertoa, missä kurjuudessa me järjestelmän uhrit elämme, mitä me todella ajattelemme, ja mitä me vaadimme. Kaikki yhteydenotot on syytä tehdä nimettömästi Tor-verkon kautta, mieluiten Tailsia käyttäen.

Kun joulukuussa 2009 rikoin protestiksi samaisen oikeustalon ikkunoita, minut tuomittiin yli neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Kertokaa minulle, koska minä en vieläkään ymmärrä, miksi muutaman ikkunan rikkominen on vakavampaa kuin täysin – siis TÄYSIN – puolustuskyvyttömän vanhuksen pahoinpitely, varsinkin kun väkivallan tekijänä on terveydenhoidon ammattilainen kaupungin hallinnoimassa sairaalassa.

Minua harmittaa suunnattomasti, että huomio kiinnitetään vain yhden osaston muutamaan tapaukseen. Tuntuu, ettei yhteiskunnassa vieläkään uskota, että hirveyksiä on tapahtunut ja tapahtuu yhä lukemattomille ihmisille. Tuntuu, ettei yhteiskunnassa kaikesta todistusaineistosta huolimatta uskota, mitä hirveyksiä minä jouduin Kupittaalla kokemaan, ja kuinka pahaan kuntoon minut murjottiin. Jopa jotkut mielenterveyskuntoutujat ovat patistaneet minua opiskelemaan ja töihin, koska eivät ole uskoneet, että olen työkyvytön! Minulle on selvää, että suurin osa kansalaisista sulkee uhriksi joutumisen mahdollisuudet pois mielestään, ja elää kuin kaikki olisi hyvin ja mitään pahaa ei heille ja heidän läheisilleen tulisi ikinä tapahtumaan.

G1-osaston esiintulleet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Aiemmin uutisoitiin, että väärinkäytöksiä oli havaittu kaikilla Kupittaan sairaalan suljetuilla osastoilla, mutta siihen se sitten jäi. Sama koskee takuuvarmasti kaikkia Suomen psykiatrisia osastoja. Eikä vain psykiatrisia, vaan kaikkia laitoksia ja koko elämän kirjoa, alkaen pienten lasten huostaanotoista vanhusten saattohoitoihin asti.

Tämän oikeusjutun uhri ei päässyt turvaan, vaikka pääsi pois Kupittaalta. Turun Sanomat: Hoidolta pelastettu – muistisairas sai Kupittaalla hengenvaaralliset vammat:

"G1-tapahtumien jälkeen Räihä asui runsaan vuoden Kurjenmäkikodissa, joka on Turun kaupungin pitkäaikaishoitopaikka vanhuksille.

Kun Räihän tila romahti yllättäen viime maaliskuussa, Turussa asuva siskontytär Aronen ehti paikalle ensimmäisenä.

– Kukaan ei ollut kutsunut lääkäriä tutkimaan häntä. Kun vaadin ambulanssia, hoitajat katsoivat minua kuin tyhmää ja vastasivat, ettei täältä soitella enää mihinkään, Aronen kertoo.

Sukulaisten painostuksesta Räihä pääsi kuitenkin Tyksiin. Ilman hoitoa hän olisi kuollut tukehtuen Kurjenmäkikodissa. Tyksissä hän toipui parissa päivässä ja rupatteli iloisesti jäätelöä syöden.

Järkyttävintä Östmanista ja Arosesta on, että kaikelle tapahtuneelle vaikuttaa olevan hiljainen hyväksyntä.

– Kuinka moni vanhus Suomessa on kuollut näin kenenkään ihmettelemättä? Jotkut hoitajat vain päättävät, että 72-vuotiaan muistisairaan on aika "mennä taivaan kotiin", Aronen puuskahtaa.

– Jos hoitokulttuuri paikkakunnalla on tämä, systeemi vain hotkaisee hoitajat, lääkärit, päättävät virkamiehet ja kaikki, ja he alkavat pitää tätä normaalina, Aronen sanoo.

Jos sinulla ei ole omaisia, et ole mitään. Sinut työnnetään syrjään odottamaan infektiota ja kuolemaa, joka raivaa sänkypaikan seuraavalle, Östman toteaa."

On pelottavaa ajatella, mikä tulevaisuus minua ja avopuolisoani odottaa. Meillä ei tule olemaan omaisia, jotka huolehtisivat meistä kun vanhenemme ja joudumme ehkä johonkin laitokseen. Nyt, kun vielä pystyn, on aika taistella. Havaintojeni mukaan mielenterveyskuntoutujien joukosta ei löydy monia taisteluhaluisia, saati taistelukykyisiä. Suurin osa, minä mukaanlukien, on niin lamautuneita, että hädin tuskin jaksavat edes omaa arkielämäänsä pyörittää. Mielenterveysyhdistyksetkin tuntuvat välittävän vain jutustelun, puuhastelun ja ruokailun järjestämisestä jäsenilleen. Mielenterveysyhdistysten tehtäviin kuuluu edunvalvonta, joten miksi ihmeessä joku yksittäinen lehtitoimittaja tekee yhdistyksille kuuluvan työn.

Minun piti mennä kivittämään oikeustalon ikkunat, mutta tämän blogitekstin kirjoittaminen ja julkaisu kanavoi tällä hetkellä kytevää raivoa. Vaikka olen kyynistynyt, haluaisin silti uskoa, että inhimillisen yhteiskunnan aikaansaamiseksi on jokin muu ratkaisu kuin poliittisen ja virkahenkilöeliitin harventaminen hirvikiväärillä.