perjantai 20. heinäkuuta 2012

Ole hiljaa ja syö lääkkeesi VIII


Hyviä uutisia.

Psykologi: Suurin osa depressiolääkkeiden tehosta perustuu lumevaikutukseen

– Esimerkiksi depressiolääkkeissä valtaosa on lumevaikutusta. Kenelläkään tutkijalla ei ole epäselvyyttä, että 80 prosenttia vähintään on lumevaikutusta. Kovaa keskustelua käydään siitä, että onko se kokonaan lumevaikutusta, Kopakkala sanoo.

– Kansainvälisesti vahvistuva käsitys tutkijoiden joukossa on se, että masennuslääkkeillä on taipumus altistaa uusille masennusjaksoille. Tämä tarjoaa selityksen sille, että miksi niin moni syö masennuslääkkeitä ja niin moni päätyy eläkkeelle, Kopakkala jatkaa.

Jos tutkijat tietävät masennuslääkkeiden olevan huijausta, niin miksi silti lähes puoli miljoonaa suomalaista syö masennuslääkkeitä ?

Hyvää uutisessa on se, että kritiikistä uutisoidaan. Ehkä vuosisadan suurin huijaus paljastuu vielä ja masentuneet voivat vihdoin saada oikeasti toimivaa hoitoa ongelmiinsa.

Ihmettelen tuota tv-uutisissa mainittua eläkkeelle päätyvien suurta määrää. Eläkkeelle on nimittäin vaikea päästä. Määräaikaisen kuntoutustuen voi saada masennusdiagnoosilla, jos potilaan pärstäkerroin sattuu Kelan virkailijaa miellyttämään, mutta varsinaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle päätyminen vaatii mielisairausdiagnoosia. Erään lääkärin mukaan Kela ei päästä edes psykiatrisen vankisairaalan potilaita eläkkeelle.

Kelan ja työvoimatoimiston virkailijat, sosiaalityöntekijät ja lääkärit ovat kertoneet minulle eläkkeelle pääsemisen vaikeudesta jo yli kymmenen vuotta. Kun olin parikymppinen, minulle kerrottiin ettei alle kolmekymppiset pääse eläkkeelle. Nyt kolmekymppisenä ei ikä riitäkään, vaan vaatimuksena on mielisairausdiagnoosi. Kelan suorittamasta ihmeparantamisesta kirjoitan myöhemmin.

Maikkarin haastattelema psykologi vieraili vuosi sitten Ylen Aamu-tv:ssä:

Kopakkalan mukaan on väärin ajatella, että keskushermostoon vaikuttamalla saataisiin hoitoon myös ihmisen sosiaaliset ongelmat.

- Masennusta pitäisi hoitaa laaja-alaisesti, vaikuttaen kehoon, mieleen ja sosiaaliseen ympäristöön. Jos masennus laukeaa sosiaalisesta syystä, on hassua, että siihen yritetään vaikuttaa hermostoon vaikuttavilla lääkkeillä. Olisi järkevämpää puuttua asiaan, joka masennusta aiheuttaa - oli se sitten parisuhde tai työ.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Itse yllätyin iloisesti, kun psykiatrini totesi heti ensimmäisen määräämänsä lääkkeen jälkeen, että tulen paljon paremmin toimeen ilman lääkitystä, sillä kuulemma olen yliherkkä nille - tuolloin sain sivuvaikutuksena serotiinimyrkytyksen. Kaksi aiempaa masennuslääkettäni (joista toisen oli määrännyt toinen psykiatri ja toisen yleislääkäri, joka jankutti ja syyllisti asiasta niin kauan, etten jaksanut sanoa ei)eivät olleet yhtään parempia, toinen vain pahensi itsetuhoisuuttani. Kumpa tuollaisia (psykiatrian erikois)lääkäreitä olisi enemmänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Itse kärsin koko koulun ajan koulukiusaamisesta, peruskoulu, puolittain käyty lukio ja sitten ammattikoulu, yhteensä noin 15 vuotta. Nykyään olen tukevasti työelämässä, mutta välillä käy mielessä, että mitä ihmettä minä töissä teen? Eikö oikeampi paikka olisi työkyvyttömyyseläkkeellä. Jos jatkuvasti joutuu katsomaan selkänsä taakse. Jos joku supattaa, niin ihan varmasti puhuu pahaa. jne. Se on yhtä helvettiä, samanlaista kuin koulussa.