torstai 8. toukokuuta 2014

Tutkimus: Koulukiusaaminen vaikuttaa elämään vielä viisikymppisenä


Helsingin Sanomat: Koulukiusaamisen seurauksia tutkittiin 40 vuotta – tulokset murheelliset

Neljän vuosikymmenen aikana seurattiin noin 8 000 koehenkilön elämää. Erityisesti kiinnostivat seurattavien terveys, sosioekonominen asema ja sosiaalinen hyvinvointi. Tutkimukseen osallistuneiden kehitystä ja hyinvointia kartoitettiin kolmessa vaiheessa: 23-, 45- ja 50-vuotiaina.

Lapsena kiusatuilla oli 50-vuotiaana heikompi terveys kuin ei-kiusatuilla.

Heillä oli myös enemmän ahdistusta ja masennusta. Heidän koulutuksena oli alhaisempi ja heidän muistinsa toimi heikommin kognitiivisissa testeissä.

Lapsena kiusatuilla oli myös harvemmin elämänkumppani 50-vuotiaana.

Tutkimuksesta uutisoi laajemmin Examiner.com: The psychological toll of childhood bullying can persist for decades or lifetime

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hmmm, olisi hirveän mielenkiintoista saada tietää ovatko nämä tulokset linjassa esim. perheväkivaltaa tai muuten perseellisiä perheoloja kokeneiden lasten elämänkaaren kanssa? Onnistuneet kotiolot kun eivät ilmeisesti ole riittävä tuki kompensoimaan kiusaamisen aiheuttamia ongelmia -> koululla ilmeisesti kotia suurempi merkitys kehittyvän lapsen kasvulle. On samansuuntainen tulos kun Harrisin saamat tulokset siitä että viiteryhmä (yleensä ikätoverit) kasvattaa enemmän kuin vanhemmat.

Yksittäisiä "koulu pelasti minut perhehelvetistä"-tarinoita on, mutta olisko koulu niin suuresti vaikuttava tekijä että sen antama tuki riittäisi kompensoimaan huonon perhetaustan aiheuttamat traumat?

Eli olisiko näytettävissä että lasten ja nuorten mielenterveys on oman viiteryhmän (koulujen) varassa kasvattajia (oma perhe) enemmän?

Jos tälläinen yhteys olisi olemassa luulisi koulurauha-asioiden alkavan vihdoin kiinnostaa taloudellistakin porrasta.

Anonyymi kirjoitti...

"Onnistuneet kotiolot kun eivät ilmeisesti ole riittävä tuki kompensoimaan kiusaamisen aiheuttamia ongelmia"

Entä jos onnistuneista kotioloista tulevat eivät edes joudu kiusatuksi? Luulen (en tiedä), että silloin lapsella/nuorella olisi omanarvontunto, ja osaisi tavalla tai toisella puolustautua esim. etsimällä aikuisten apua. Olisi sosiaalinen, kavereita riittäisi jne. eli saisi kaikkialta tukea, jolloin ei olisi alttiutta saada haavoja kiusaamisesta.

Ainakin yksi psykoanalyytikko väitti, että tutkimusten mukaan sekä kiusaajat että kiusatut ovat ongelmaisia ihmisiä/ tulevat ongelmaisista taustoista. (Toinen asia on psykologien yms. yleinen tyhmyys ts. eivät juuri osaa ajatella käytännöllisesti.)

" -> koululla ilmeisesti kotia suurempi merkitys kehittyvän lapsen kasvulle."

Miksi näin pitäisi olettaa? Toki koulussa vietetään paljon aikaa.

"On samansuuntainen tulos kun Harrisin saamat tulokset siitä että viiteryhmä (yleensä ikätoverit) kasvattaa enemmän kuin vanhemmat."

Mielestäni tuo on sekä että. Ehkä viiteryhmän valintaan taas kerran vaikuttavat kotiolot. Viiteryhmä voi myös puuttua (ts. ei ole kavereita), jolloin jää jäljelle vain vanhemmat ja kouluympäristö etäisine luokkatovereineen.

"Eli olisiko näytettävissä että lasten ja nuorten mielenterveys on oman viiteryhmän (koulujen) varassa kasvattajia (oma perhe) enemmän?"

Vaikka tämän voisi näyttää toteen, ei kasvattajien merkitystä voi vähekstyä, sillä heidänkin kanssa vietetään aikaa.

"Jos tälläinen yhteys olisi olemassa luulisi koulurauha-asioiden alkavan vihdoin kiinnostaa taloudellistakin porrasta."

Onhan jo blogissa yllä kerrottu, koulukiusatuilla on huonompi terveys aikuisena jne.


-ttr